tiistai 3. heinäkuuta 2018

Liikuttava ruoho

Joskus sosiaalista mediaa lukiessa kohtaa liikuttavia tarinoita. Yksi sellainen on erään pienten poikien äidin kertomus pääsiäisruohosta. (Olen saanut luvan kertoa siitä).
   Koulussa oli askarreltu pääsiäisruohopurkki. Jokainen oli myös kylvänyt ruohonsiemenet omaan kuppiinsa. Purkki tuotiin kotiin pääsiäistä ja ruohoa odottelemaan. Pääsiäinen tuli, mutta purkin mullasta pilkisti esiin vain yksi ainoa ruoho. Mikä pettymys! Pääsiäisen jälkeen pojan luokkakaverit olivat kertoneet, että heidän pääsiäisruohopurkkinsa oli heitetty roskikseen. Poika oli vastannut heille: "Mun äiti vaalii mun ruohoa".
Ja niinpä juhannuksena äiti postasi kuvan kera hienosta purkista, joka kasvoi tiheää ruohoa. Kertoi, että ei ollut voinut jättää tehtävää kesken. He olivat yhdessä hoitaneet sitä päivittäin. Juhannusruoho näytti tosi hienolta purkissaan.

Välittäminen ja rakkaus saa ihmeitä aikaan. Mustan mullan alla siemenet aukenevat omassa tahdissaan. Kaikkien sato ei ole valmista samaan aikaan. Eikä todella ole haitaksi, jos jokaisella on joku lähimmäinen, joka on päättänyt vaalia hitaammankin kasvua. Välitetään toisistamme!

Metsäkestilän tammentaimet. Joku huolehtii...


Miehen tarjoilema aamupuuro


Oma vaatimaton ruohistoni viime vuodelta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti