lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hetki

Oletkohan koskaan miettinyt, miksi jokin hetki painuu mieleen lähtemättömästi? Välttämättä ei ole tapahtunut mitään erikoista, mutta silti muistat kaiken tarkasti ja selkeästi. Pitkänkin ajan jälkeen pystyt palauttamaan muiston hetkestä selkeänä ja kirkkaana. Joskus jokin samantapainen tapahtuma tuo hetken mieleen, joskus sen muistaa muuten vain. Voi olla, että on tapahtunut jotain kamalaa. Kansakunnan ja  koko maailmankin yhteisessä muistissa on hetkiä, jotka muuttivat elämää, koskettivat voimakkaasti. Kun Lapuan Paukun räjähdysonnettomuudesta tuli kuluneeksi tasavuosia, joku kysyi Facebookissa: "Muistatko, missä olit silloin, kun kuulit onnettomuudesta?" Tottahan minä sen muistin: bussipysäkille käski autokoulun opettaja auton parkkeeraamaan. Olimme Kuortaneella ja opettajallani oli tehtaalla tuttuja työssä. Istuimme pitkän tovin aivan hiljaa.
    Mutta en oikeastaan tarkoita sellaisia yhteisiä muistojakaan. Tarkoitan aivan yksityisiä, arkipäiväisiä asioita, jotka piirtyvät mielen kankaalle lähtemättömin vedoin. Kun nyt oikein ajattelen, nuo hetket ovat olleet joskus hyvin ikäviä,  hävettäviäkin, mutta usein myös onnellisia - hyvin onnellisia. Viimeisin tällainen "tapaus" oli tämän viikon keskiviikkona "Kauhajoen Kriuhnaasujen" eli kulttuuriviikon kaikkien kuorojen konsertissa. Istuin siinä alttoystävien vierellä. Syvä ilo ja hetken taju olivat läsnä. Nautin katselemisesta, kauniista ihmisistä ja heidän 60-luvun asuistaan, herkistyin lauluista, olin jollakin erityisellä tavalla sata prosenttisen tyytyväinen. Mieskin oli paikalla, istui yleisön joukossa. Tieto siitä lämmitti mieltä, mutta onnellisuus oli minun.

En nyt kirjoita edellisen viikon surkeasta muistosta, joka myös jää mieleeni, etten pilaisi tätä onnellista tarinaa, joka nyt ei ole tarina ollenkaan, vaan vain totuus eräästä noin tunnin mittaisesta hetkestä elämässäni. Onni ei johtunut siitäkään, että myös "oman" kuoron laulut kajahtivat komeasti, viimeiseksi: "Vie vuorille tää viesti, hei, huuda se kaikkeen maailmaan. Vie vuorille tää viesti: luo Herran joutukaa!" Oletteko te kokeneet tällaista? Ehkä se on rikkumattoman läsnäolon hetki - kaikki mitä tarvitsen on tässä, nyt.