lauantai 14. kesäkuuta 2014

Tuulee

Ulkona tuulee. Tuuli taivuttelee pihan puita ihan miten tahtoo. Linnut keinuvat pesissään aikamoisessa keinussa. Mieleeni pujahtaa viime viikolta erityislasten leiripäivältä laulu, jota pikkuiset avustajiensa kanssa lauloivat heiluttaessaan jättikokoista värivarjoa:"Tuulee, tuulee, keväällä tuulee..." Kun laulussa päästiin syksyyn, kevään hiljainen ja vieno tuuli muuttui syysmyrskyksi. Lapset nauroivat ja hehkuivat innosta. Oli kivaa olla yhdessä, tehdä yhdessä erilaisia tuulia, leppoisia, kohtalaisen kovia ja sitten ihan myrskyä.

Sisällä lämpimässä on nautinto kuunnella tuulen ujellusta.  Ulkonakin nousevan tuulen suhina on ihanaa.
Toista on myrskyksi yltynyt tuuli. Muutama vuosi sitten Oulussa, kun odottelin lankomiestä hakemaan minua sairaalaan katsomaan hyvin sairasta siskoani, koin myrskyn. Seisoin Oulun teatterin edessä. Torimyyjän teltta oli juuri lähtenyt lentoon ja minä tarrasin kiinni lähimpään lyhtypylvääseen. Meri velloi voimalla. Pelotti. Odotin tutun auton saapumista pysytellen tiukasti kiinni pylväässä. Unohtumaton luontokokemus se oli.

Elämässä on aikoja, jolloin haluaakin, että tulisi tuulenpuuska, joka veisi mukanaan kaiken vanhan. Saisi aloittaa puhtaalta pöydältä, vailla syyllisyyksien ja häpeän tunteita. Tai on aikoja, jolloin elämän tuuli puhaltaa pois kaiken epäoleellisen. Jää vain tämä hetki, tässä ja nyt. Se tuuli on tavallisesti jokin yllättävä tapahtuma, joka myrskyn lailla pyyhkäisee yli. Monesti vasta jälkeenpäin tajuaa, että tuo kipeä tapahtuma antoi elämälle uuden, kipeydessäänkin paremman suunnan. Myrsky teki tehtävänsä.

Ensimmäisenä Helluntaina Jumalan Tuuli, Pyhä Henki, vuodatettiin kristittyihin. Ihana, raikas ja rakas henki, jonka soisin koko ajan olevan Auttajana, Rohkaisijana ja Neuvojana lähelläni. Jumalan uuttaluova henki puhaltaa siellä, missä tahtoo. Ehkä voin kuitenkin pyytää, että se (hän) olisi läsnä ja lähellä. Se (hän) ei vie maata jalkojen alta..  Pyhä Henki ei ole joitakin pelottavaa ja "outoa".  Hän on rakkauden ja välittämisen henki.

P.S En todellakaan tiedä, voiko Hengestä käyttää sanaa se vai Hän?

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Suvi

Suvi suloinen on täällä. Huomen on kirkas.  Tuomen lehti ei liiku. Lintunenkin on vaiti.

Laulun kielikuvat kertovat hetkestä, joka on täynnä suvisen aamun rauhaa. Kesää on jotenkin vaikeaa kuvailla sanoin, jotka eivät olisi klisheisiä. Kesä on  jotain sellaista, mikä täytyy itse kokea. Jos olet sisällä talossasi kaikki suviset aamut, päivät ja illat, ei sinulla ole ollut kesää ollenkaan. Kesä koetaan aisteilla.



Näen ympärilläni isoja ja pieniä ihmeitä: Lehti kasvaa puuhun, mustikka kukkii, kielot työntyvät esiin mustasta mullasta - ja yhtäkkiä syreenitkin ovat jo täydessä kukassa, pääskyset kieppuvat pään päällä, rastas nokkii maasta matoa. Kukkakaupoissa myydään taimia ja kukkia, puita ja pensaita, amppeleita ja koristekiviä kesästä innostuneille suomalaisille.

Tunnen nenässäni kesän tuoksun. Se on sekoitus aamua, kukkivia puita ja kukkasia, illalla grilleistä nousevaa viettelystä, tuulen suhinaa lehvistössä, sateen hiljaista ropinaa. Myös metsä tuoksuu. Järvellä, joella, merellä ja suolla on kullakin oma kesätuoksunsa.

Kuulen peipposen iloisen laulun, mustarastaan ja satakielen iltayön konsertin, lasten naurua uimarannoilla, veden loisketta, airojen hiljaista solahtelua veteen ja veden liplatusta veneen kylkiä vasten.

Tunnen ihollani auringon ihanan lämmön tai sadekuuron virvoituksen. Tunnen ilon sisälläni, kun saan kattaa ruoan ulos puutarhaan. Tunnen iloa omasta vaatimattomasta puutarhastani, kukista ja kaiken vihreyden kauneudesta.

Niin. Kesä on tunnettava ja koettava. Myös ukkosen jylinä, hyttysten ja muitten hyönteisten kiusallinen läsnäolo, puutarhan rikkaruohojen kitkeminen, parkkipaikalla auringossa seisseen auton armoton kuumuus - ja mitä kaikkea muuta kiusaa kesä tuokaan tullessaan.

Kesälläkin jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen elämänsä elettävänä huolineen, sairauksineen, iloineen ja riemuineen. Joskus elämä vetää verhot auringon eteen. Silloin ei edes halua nauttia lyhyen aikaa viivähtävän kesän iloista. Joillekin juuri kesä on raskain ja työntäyteisin vuodenaika.

Elämäntilanteet vaihtelevat. Samaan aikaan, kun nuori vaeltaa tuntureilla kaveriporukassa, vanhus lepää vuoteellaan ja vain uneksii ajoista, jolloin vielä pääsi itse liikkeelle. Elämä kannattaa elää juuri nyt. Hetkessä.
Huomenna odottavat uudet ilot ja erilaiset surut.

"Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme." (VK 571:4)

Tänään on Suvin nimipäivä. Onnea, Suvi!