Tärkeysjärjestys

On taas aika pysähtyä ja miettiä miten elämäänsä priorisoi. Mille arjessa on viisasta varata aikaa?
KonMarin siivousmetodissa kodissa valitaan esille ja säilytettäväksi tavarat, jotka tuottavat iloa ja jotka tukevat itse kunkin elämän arvojärjestystä.
Myös elämän muilla alueilla on jokaisen hyvä miettiä samaa. Mille haluan elämässäni antaa aikaa? Mitkä ovat arvoni? Mikä minua kantaa tässä päivässä niin, että huomisenikin on parempi?

Omat arvoni voi kiteyttää tuttuun Raamatun jakeeseen: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Tämä maailmaa ja taivastakin syleilevä käsky vaatii arkielämässä toteutuakseen pientä mietintää. Tämä" kolmen käskyn kokoelma" pistää tarkkailun alle läsnäolon taitoni kohdatessani ihmisiä ja elämän tapahtumia sellaisina kuin ne minulle annetaan. Toisaalta - kun luotan armolliseen, rakastavaan Jumalaan, saan elää turhia murehtimatta ja levollisesti arkeani. Tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken on vähän absurdin tuntuista. Toivon, että uskoni läpäisee kaiken tekemiseni. 

Totta on, että väittäessäni rakastavani Jumalaa yli kaiken, myös haluan häntä kuunnella aivan konkreettisesti päivittäin. Siitä en kuitenkaan aio pitää meteliä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. (Huh).

Elän lähimmäiseni eli mieheni  kanssa melko vaikeita aikoja sairauksien keskellä. Siksikin haluan pitää myös itsestäni hyvää huolta. Eli rakastaa itseäni. Tämä vuosi on ulkoilun, liikkumisen ja nukkumisen vuosi. Haluan raivata niille enemmän  tilaa jokaisesta päivästäni. Toivon, että voisin osaltani pitää huolta avioliitostamme olemalla kärsivällinen, huomioonottava, auttavainen ja ennen muuta lempeä ja rakastava. Oma hyvinvointi ja miehen hyvinvointi ovat toisistaan riippuvaisia. Jos hän voi hyvin, minäkin voin hyvin, jos hän voi huonosti, ei ole minunkaan hyvä olla. Mies arvostaa minua ja kannustaa kaikessa mitä teen. Se tuntuu hyvältä. Haluan osoittaa rakkauttani konkreettisesti olemalla läsnä silloin kun olemme yhdessä. Eli kännykkä pois käden ulottuvilta ja naamakirja kiinni aina ollessamme yhdessä.

Tähän arkipäivääni kaipaan ystäviäni! Toivon tältä vuodelta taitoa käyttää aikaani niin, että sitä riittäisi ystäville. Ystävyys ei ole onneksi paikkaansidottua. Ystävä on ystävä puhelimessa, kirjeissä ja sähköpostissakin. Vaikka parhautta on nähdä silmät, kuulla puhe ja tuntea lämpö.

Nämä asiat, Jumala, perhe ja ystävät,  joita ei ole kalenterissa säännöllisesti tiettyihin päiviin kirjattuna, ovat kuitenkin ne tärkeimmät, runko! Niiden tulee olla mielessä niin kirkkaina, että kalenteriin merkityt mieluisat harrastukset, liikunnat, kansalaisopisto, kuoro ja järjestötoiminta eivät ohjaisi elämääni. Sellaisena elämä olisi vain suorittamista. Haluan tänä vuonnakin elää rakastettuna ja rakastaen.
Kunpa tähän rakkauden piiriin kuuluisivat myös kaukaisemmat lähimmäiset, ne, joita en edes tunne, mutta joiden elämä tulee lähelleni jokaisen päivän uutisvirrassa. Elämän merellä seilataan niin erilaisissa tuulissa. Suurin osa suomalaisista purjehtii hyvinvoinnin myötätuulessa. Toivottavasti laivamme ei karahda kiville. Näin käy, jos unohdamme olevamme riippuvaisia luonnosta ja muun maailman ihmisistä. Elintasoa on välittäminen ja huolehtiminen - ei aineellinen rikkaus.

Elämä on yhteinen seikkailu, jossa jokainen kuitenkin  ohjaa omaa venettään. Ei pidä töniä toisia pursia, vaan koettaa seilailla muita satuttamatta. Tarvittaessa pitää tajuta ja uskaltaa mennä apuun.

Tämä kuva mieheni iloksi.  Häntä innostaa mikrokosmoksen elämä ja sen hahmot

Luonto!

Tutun lenkkipolun varrella tutut puut tervehtivät kulkijaa!

Uutta elämää odotellaan jälleen (seuraavassa polvessa, nääs)!

Rakkaus on pieniä tekoja!

Hyvä kirja päihittää facebookin aina!

 

"Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun"