Aamu ja enneagrammit

 

 

 

 

 

Uusi aamu. Herään rauhallisesti soivaan harppumusiikkiin. Kuuntelen sitä pitkään hiljaa sängyssä. Mietin, mikä kaikki on hyvin elämässä. Päätän, että tästä tulee hyvä päivä.

Olen enneagrammissa tyyppi "nelonen". Nelosen vaikeus ja ilo on siinä, että hän helposti putoaa tunnesyövereihin, ja siksi elämästä ihan tietoisesti pitää välillä etsimällä etsiä hyviä asioita. Enneagrammista, "yhdeksänkulmaisesta peilistä", kannattaa lukea lisää. Se on oiva tapa tutustua itseensä ja toisiin ja ymmärtää omaa ja lähellään olevien käyttäytymistä. Meitä on enneagrammin mukaan olemassa yhdeksän "hyvää tyyppiä"ja lukuisia muunnelmia, mutta jokainen löytää kyllä itsensä. Meistä syntyy tietty tyyppi jo lapsuudessa, jolloin meihin on kasvanut kiinni tapa selvitä, toimia ja tuntea. Kun alkaa ymmärtää itseään ja toista, voi entistä paremmin kasvaa ja havannoida elämää iloisten oivallusten kautta.

Päätän siis, että tänään en istu sohvassa haahuilemassa netissä, vaan teen asioita, jotka ovat tärkeitä ja kivoja. Mies on keittänyt puuroa ja tiputtanut kahvin. Aurinko paistaa pakkaskirkkaana. Käyn ottamassa pari valokuvaa.

Hyvin alkanut aamu kantaa eteenpäin. Aamulukemisena kuulen siunauspuheen, jonka mies on yöllä valmistellut tulevaa siunaustilaisuutta varten. Kyllä se on hyvä. Kyyneleet vierivät silmistäni. Tulevien hautajaisten vainaja on tuttu. Ihailen mieheni kykyä löytää niin paljon olennaista hänen elämästään. Muistinkohan rohkaista hyvästä tekstistä? Hänkin on nelonen ja kaipaa rohkaisua ja kannustusta.

Pienen yhteenoton jälkeen tajuan, että ollaksemme onnellisia, minun pitää olla "minä" ennenkuin voimme vapaasti olla "me". Molempien hyvinvointi vaikuttaa toisen olemiseen, tänäänkin.

Miksi nämä ajatukset juuri nyt? No - mehän olimme taas kurssilla, jossa enneagrammia käsiteltiin monella tavalla. Nauru raikui. Neljäkymmentä "pohojalaasta" osallistujaa (kaikki aviopareja) tekivät riemukkaita löytöjä omasta itsestään ja parisuhteestaan. Samalla olimme kaikki yhdeksään erilaiseen tyyppiin kuuluvat yhdessä Jumalan hyväksyvien kasvojen edessä.

Enneagrammiin tutustumisen voi aloittaa vaikka kahdesta kirjasta: Seija Taivainen, "Mistä on hyvät tyypit tehty" sekä Leila ja Olli Valtonen, "Yhdeksänkulmainen peili".
Voit etsiä tyyppiäsi myös netissä olevien enneagrammitestien avulla.

Lupauksia, mahdollisuuksia

Uuden vuoden alkaessa kuvittelee saavansa käteensä tyhjän kirjan, jonka sivut odottavat puhtaina kaikkea oikeaa, hyvää ja kaunista. Jotenkin toivoo mielessään, että tänä alkavana vuonna voisin olla vähän rakastavampi ja toimeliaampi kuin aikaisemmin.
Kun ensimmäinen päivä on illassa, huomaa, että  aloitussivusta tuli kovasti samannäköinen kuin menneen vuoden normipäivän sivut ovat; ei mitään parempaa eikä erikoisempaa.

En silti ajattele, ettei kannata yrittää joka päivä. Joku uusi asia, joka sytyttää innostuksen tai luo iloa, on tervetullut, vaikka välillä mielen valtaisikin apaattisuus tai aikaansaamattomuus.
Vuoden lopussa kauniin värisiä sivuja selatessa voisi päättää vain jatkaa samaan malliin. Jotakin hyvää ja innostavaa, jotakin uutta luovaa ja kannustavaa - niistä on tämän vuoden sivut tehty.

Päätin itse vuoden alussa yhden konkreettisen asian, jonka olen jo yhdeksäntoista päivää pystynyt pitämään! Poistan joka päivä nurkistani, komeroistani,laatikoistani - siis kodistani - yhden esineen. Vuoden lopussa turhaa (?) rojua on 365 esinettä vähemmän. Ehkä vähenevän materian myötä saan elämääni jotain uutta ja innostavaa. Aluksihan tämä on helppoa. Katselen kotiamme "sillä silmällä" ja päätän: tuo lähtee seuraavaksi! Vuoden loppua kohti tultaessa päätökset voivat olla vaikeampia, kun on luovuttava jostakin, mikä ei ole ihan merkityksetöntä.

Kirjaan päivittäin poistamani esineen, myös sen, onko se päätynyt jollekin tarvitsevalle, kirpparille tai roskikseen (viimeinen, mutta joskus välttämätön vaihtoehto). Lähtöpassin ovat saaneet tähän mennessä mm. kasa vaatteita, pari korua, yksi keittiöväline, kaksi muumirasiaa ja kaksi joulukoristetta.
Tämän päivän poisto on valkoinen ruusu (rintaan tai hattuun kiinnitettävä). Olen saanut sen joltakin ja pyydän anteeksi, jos aiheutan poistolla pahaa mieltä. Se ei vaan sovi tyyliini, vaikka onkin ollut ihan  kaunis koriste WC:n hyllyllä. Iloinen uutinen lienee, että ruusu päätynee miehen tauluun. Suunnitelma on kuulemma jo valmis. Eli onko sen loppusijoituspaikka sitten taulu tai kirppari, sen elämä jatkuu joka tapauksessa miellyttävämmässä ympäristössä :)

Pikaisempiin jälleenkirjoittamisiin myös toivoo tämä blogisti!