Metsässä

Viime aikoina olen käynyt usein metsässä. Kahtena peräkkäisenä perjantaina kävin Lauhanvuorella. Ensimmäisellä kerralla meillä oli luokkakokous, ja näiden lapsuus- ja nuoruusvuosien ystävien kanssa patikoimme Kivijatalle ja Aumakivelle. Matka joutui aurinkoisessa säässä jutustellen, epämääräisessä jonossa kulkien, nopeasti. Eksymisen vaaraa ei ollut, koska edellä kulki luotettava opas.

.




Seuraavana perjantaina menin miehen kanssa samaan paikkaan mustikkaan. Miehellä oli kamera mukana, minulla sanko.
Repussa olivat eväät ja vesipullo. Ukkonen jyristeli ja antoi meille kolmeen otteeseen kunnon suihkut. Oli vähän jännittävää. Yritin olla itsevarma, olinhan juuri käynyt ko.paikassa. Polku tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä. Olin kyllä  epävarmuudessanikin varma, että reitti on oikea. Tuttuja maamerkkejä muistin; ihanan, laajan ketunleipämaton ja vähän ennen kiveä junan mallisen kivimuodostelman. Kun lopulta pääsimme perille, olin iloinen siitä, että mies oli niin iloinen kivestä, joka vajaat 20-70 miljoonaa vuotta on siinä kököttänyt erilaisten olosuhteiden armoilla ja niiden muotoilemana. Se ei luultavasti ole siirtolohkare, vaan rapautunutta graniittia, peruskalliota. Mies jäi kiveä kuvaamaan eri puolilta ja minä löysin mahtavan mustikkapaikan aivan lähimaastosta. Oi autuutta! Ja miten hyvältä maistuikaan kainuulainen rieska ja lähdevesi.
Metsä on aina ihmeitä täynnä. Läheltämme lennähti lentoon mm. iso metsälintu, jota en ehtinyt tunnistaa, koska kaikki tapahtui nopeasti. Lumottu metsä, oikea ikimetsä, sijaitsee siis tuolla Lauhanvuoren kansallispuiston laajalla alueella.
                                                     *
Tänään tallasimme jälleen tuttua lenkkipolkua aivan kodin läheisyydessä. Lahjaa sekin, että voi melkein kotiovelta astua metsän rauhaan. Näillä kotipoluilla vain usein löytää jälkiä ihmisen piittaamattomuudesta. Keräsin kädet täyteen metsän "aarteita"! Kuulun "roskanpoimijoihin" ja tällainen oli tämän päivän saldo. Yhden olutpullon jätin sellaiselle, joka kerää niitä rahan tarpeeseen.
( fi.wikipedia.org/wiki/Roska_päivässä_-liike )

spray-pullon korkki, hiuslakkapullo. mehutölkki ja tupakka-aski

Mutta itse metsä antoi taas iloa ja virkeyttä. Käveleminen muualla kuin kovalla asfaltilla on ravitsevaa ja elähdyttävää. Mieskin jaksaa sairaudestaan huolimatta nykyään tosi hyvin kävellä melkein omaan tahtiini. Sekin on ilo. On aikoja, jolloin kävely on ollut vaivaista ja hidasta.
Nautitaan siis metsästä ja  muustakin luonnosta. Joskus on pakotettava itsensä liikkeelle. Koskaan en ole katunut lähtöäni.

Tämä puusto kasvaa Oulunjärven rannalla.
Ihana paikka!