Ankeaa arkea?

Kirjoittaessani otsikkoa huomasin, miten lähellä sana arkea on sanaa ankea. Ei arki ole ankeaa, vaikka helteistä helluntaita seurasi viileä arkimaanantai. Kävin äsken kauppareissun, ruuanlaiton ja tiskin jälkeen kokeilemassa takaterassilla istumista. Viileä puhuri puhalsi minut samantien takaisin sisätiloihin. Ehdin kuitenkin ihastella liljojen nuppuja, miten ne ovatkaan kauniita, kun kukan väri alkaa heijastua kuoren alta. Myös syreeni aivan lähellä aukeamistaan on hykerryttävän ihana.

Meidän syreenipensaamme isutti tansanialainen pastori Cyprian, joka vieraili luonamme viikko sitten sunnuntaina. Hän kertoi istuttaneensa pienen seurakuntansa tontille 400 puuta, joten päivitellessäni lapiohomman raskautta kuulin hänen sisäisesti tikahtuvan nauruunsa. Jutellessame heidän arkielämästään kuulimme monenlaista, joka saa meidän arkemme kuulostamaan tosi helpolta. Hän kertoi, miten hän ja muut miehet sateettomina aikoina heidän seudullaan polkevat 37 km yhteen suuntaan huonoa, kuoppaista tietä hakeakseen vettä perheelleen kolmen päivän tarpeiksi. Jos yrittää haalia liikaa vettä kerralla, astiat putoavat ja hajoavat tai kuski kaatuu, niinkuin hän oli nähnyt jollekin vanhalle miehelle tapahtuvan. Lähimpään paikkaan lukemaan ja lähettämään sähköposteja on 50 km, eikä hänellä ole kuin polkupyörä. Lisäksi pieni, köyhä seurakunta ei pysty joka kuukausi maksamaan pappinsa palkkaa. Mutta silti he huolehtivat yhteisvoimin noin 120 aidsorvon tarpeista tuossa 1500 hengen seurakunnassa.


Vieraamme Nummijärven rannassa

 

Haloo! Ollaan nyt kiitollisia kaupoista, jotka ovat lähellä, palkasta tai eläkkeestä, vaikka se ei suuri olisikaan, puhtaasta vedestä, jota tulee suoraan hanasta kylmänä ja lämpimänä, tekniikasta, joka helpotta elämäämme ja jopa hyttysistä, sillä meillä ne eivät levitä malariaa.
Eilen kirkossa laulettiin: " Kosketa minua Henki, herätä kiittämään. Sinun lähelläsi, armosta elämään. Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille."