Voiko ihminen valita ilon, kun elämä on tasaisen harmaata? Mistä sen ilon oikein löytää? Onko meillä muodostunut sellainen kansalaisten kasti, jolle ilo on ylellisyyttä? Työssä kyllä kohtaan niitäkin ihmisiä, joilla on kyky tarttua huumoriin ja kääntää vaikeudet nurinniskoin. Heilläkin on usein pienet tulot, mutta valonpilkahduksia löytyy. Jopa häpeällisestä neljänkymmenen sentin lapsilisän korotuksesta eräs äiti osasi laskea leikkiä: "Täytyy varmaan mennä pankkineidiltä kysymään neuvoa miten tällaisen suuren rahan voisi parhaimmalla mahdollisella tavalla sijoittaa!"
Viime kesän lomataiteilua- omaksi iloksi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti