keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Hampaista

Olin kuskaamassa miestä hammaslääkäriin. Jäin odotustilaan istuskelemaan. Siinä sitten jostain syystä hampaat tulivat mieleen. Emmehän me tavallisesti ajattele hampaitamme. Me käytämme niitä. Aamulla ja illalla yritämme ajatella purukalustoamme sen verran, että puhdistamme niitä. Joku käyttää sähkötöntä harjaa, joku toinen sähköistä. Makuasia, tärkeää on se, että hampaat tulevat puhtaiksi.
Tosin silloin harvoin, kun pääsee kuulemaan hammashygieniasta asiantuntijan luennon, alkaa korvia ainakin hetken kuumottaa; päivittäisen harjauksen pitäisi kestää kaksi minuuttia putkeen, aamuin, illoin. Noh - ei siinä vielä kaikki. Hampaitten välit ovat erityiskohde. Joko hammaslangan tai erityisharjan pitäisi käväistä päivittäin hammasväleissä. Kohta joku varmaan keksii hammasmeditaation. Hampaita harjatessasi ja hammasvälejä rassatessasi voit hengitellä rauhassa ja puhaltaa pois tulevan/menneen päivän työt ja huolet. Keskity vain hampaisiisi. Ajattele niitä hellästi ja rakastavasti.

Silmäilin siinä odotustilassa olevaa kolmea julistetta, joista yhdestä nappasin oikein kuvan. Kaksi muuta vaikuttivat ikivanhoilta tyyliltääm, mutta itse asia oli ilmaistu lyhyesti ja ytimekkäästi - mutta melko syyllistävästi mielestäni. Tai sitten tunsin selkeän itsetutkistelun tarpeen sisuksissani.
Ensimmäinen julisti: "Hampaat on luotu kestämään koko ihmisiän." Mietin heti niitä kahta koloa suussani. Miksi niissä olleet hampaat eivät kestäneet koko ihmisikää? Toisen toki poisti jo lukioiässä ollessani silloinen kunnan hammaslääkäri vain siksi, että silloin helposti hampaita poistettiin. Miksiköhän? Toisen vei jatkuva ongelma ns.viisaudenhampaassa. Mutta mitäpä noita selittelemään. Lukuisia paikkoja on sijoitettu hampaisiini senkin jälkeen.

Toinen juliste varoitti kahdella sanalla: "Hampaasi näkyvät!" Niin. Oletteko ottaneet tämän huomioon? Kuvassa oli hieno, hymyilevä suu. Hampaat näkyivät todella.

Toisaalta tuollainen piiloviestintä hammaslääkärin vastaanottotilassa on aika hieno juttu. Se on parannuksen tekemisen paikka. Tänä iltana pysähdyn hartaudella surruttamaan hampaitani. Tällä viikolla yksi monimutkainen hampaani on särkenyt, ei siksi, että siinä olisi reikä, vann vanhuuttaan hammas on paljastanut kaulansa. Varmasti sekin on oma vika. Huoh. Onneksi apteekista löytyi hammastahna, jota ikeneen hieromalla säryn sai laantumaan. Kaikkea sitä kokee, kun vanhaksi pääsee.

Kolmas juliste oli selkeästi uudempaa vuosikertaa. Siinä jopa verrataan sosiaalisessa mediassa käytettyä aikaa siihen pikku hetkeen, mitä hampaat meiltä odottavat.


2 kommenttia:

  1. Olin jo luullut, että olet luopunut blogikirjoittelusta, kun tuli pitkiä taukoja. Onneksi kurkkasin pitkästä aikaa tänne ja huomasin, että olet 'elossa'.
    Minulla on meneillään kahdestoista vuosi Kolmatta Huonetta. On siinä ollut joitakin viikon tai parin taukoja, mutta yleensä palaan päivittämään vähintään pari kertaa viikossa. Tiedän, että moni blogikirjoittaja on siirtynyt faceen tai twiittaajaksi, mutta itse en ole halunnut liittyä siihen maailmaan, tämä hitaampi on enemmän minun tyyliäni.
    Taidan palata lueskelemaan päivityksiäsi välivuosilta...

    VastaaPoista
  2. No oon mä todella ollut saamaton. Nyt olen päättänyt käyttää aikaani kirjoittamiseen enemmän. Pitääpäs käydä "Kolmannessa huoneessa" :)

    VastaaPoista