Uusi aamu. Herään rauhallisesti soivaan harppumusiikkiin. Kuuntelen sitä pitkään hiljaa sängyssä. Mietin, mikä kaikki on hyvin elämässä. Päätän, että tästä tulee hyvä päivä.Olen enneagrammissa tyyppi "nelonen". Nelosen vaikeus ja ilo on siinä, että hän helposti putoaa tunnesyövereihin, ja siksi elämästä ihan tietoisesti pitää välillä etsimällä etsiä hyviä asioita. Enneagrammista, "yhdeksänkulmaisesta peilistä", kannattaa lukea lisää. Se on oiva tapa tutustua itseensä ja toisiin ja ymmärtää omaa ja lähellään olevien käyttäytymistä. Meitä on enneagrammin mukaan olemassa yhdeksän "hyvää tyyppiä"ja lukuisia muunnelmia, mutta jokainen löytää kyllä itsensä. Meistä syntyy tietty tyyppi jo lapsuudessa, jolloin meihin on kasvanut kiinni tapa selvitä, toimia ja tuntea. Kun alkaa ymmärtää itseään ja toista, voi entistä paremmin kasvaa ja havannoida elämää iloisten oivallusten kautta.
Päätän siis, että tänään en istu sohvassa haahuilemassa netissä, vaan teen asioita, jotka ovat tärkeitä ja kivoja. Mies on keittänyt puuroa ja tiputtanut kahvin. Aurinko paistaa pakkaskirkkaana. Käyn ottamassa pari valokuvaa.
Hyvin alkanut aamu kantaa eteenpäin. Aamulukemisena kuulen siunauspuheen, jonka mies on yöllä valmistellut tulevaa siunaustilaisuutta varten. Kyllä se on hyvä. Kyyneleet vierivät silmistäni. Tulevien hautajaisten vainaja on tuttu. Ihailen mieheni kykyä löytää niin paljon olennaista hänen elämästään. Muistinkohan rohkaista hyvästä tekstistä? Hänkin on nelonen ja kaipaa rohkaisua ja kannustusta.
Pienen yhteenoton jälkeen tajuan, että ollaksemme onnellisia, minun pitää olla "minä" ennenkuin voimme vapaasti olla "me". Molempien hyvinvointi vaikuttaa toisen olemiseen, tänäänkin.
Miksi nämä ajatukset juuri nyt? No - mehän olimme taas kurssilla, jossa enneagrammia käsiteltiin monella tavalla. Nauru raikui. Neljäkymmentä "pohojalaasta" osallistujaa (kaikki aviopareja) tekivät riemukkaita löytöjä omasta itsestään ja parisuhteestaan. Samalla olimme kaikki yhdeksään erilaiseen tyyppiin kuuluvat yhdessä Jumalan hyväksyvien kasvojen edessä.
Enneagrammiin tutustumisen voi aloittaa vaikka kahdesta kirjasta: Seija Taivainen, "Mistä on hyvät tyypit tehty" sekä Leila ja Olli Valtonen, "Yhdeksänkulmainen peili".
Voit etsiä tyyppiäsi myös netissä olevien enneagrammitestien avulla.
Valtosten opuksen tulin ostaneeksi ja lukeneeksikin vuosia sitten. Tuli vähän nolo olo kuin astrologin vastaanotolle olisi joutunut. Omaa tyyppiä ei siitä löytynyt, sillä jokaisesta jotakin on itsessä, kun rehellinen on. Luettuani mietin, mitä sen tyypin tunnistamisesta hyötyisi. Itsetuntemusmenetelmiä on monia, tämä lienee yksi ja joillekin sopiva. Vaan jos johonkin kategoriaan saat itsesi sopimaan, onko lupa muuttua, kasvaa ihmisenä? Sehän ei tapahdu neuvoin ja ohjein vaan työstämällä itse siltä pohjalta missä heikkoja kohtia tunnistaa..
VastaaPoistaEllinoora, nimenomaan ei ole tarkoitus luokitella, vaan löytää se omin, jonka jokainen pitkien, vuosienkin mietinnän jälkeen löytää. Ihmisen elämä on kasvua ja siihen tässä tähdätään. Kun tunnista nelosen itsessäni, voi syntyä riemullinen oivallus, juuri tämän vuoksi putoan aina masennukseen enkä saa itsestäni irti mitään. Nelosen kasvusuunta tunneihmisenä on toiminta, teleminen, poispäin itsestä. Mussa on pajon kolmosta, olen ulospäinsuuntautuneempi kuin esim. mies, joka on introvertti ja enemmän kalleellaan vitoseen. Sekoituksia olemme kaikki.
PoistaSiksi me tästä ollaan innostuttukin, kun halutaan kasvaa pois opituista tavoista reagoida esim toistemme sanomikseen. Kun ymmärrän, nyt tolla on menossa just se synkkyyden hetki, annan hänen rauhassa olla, enkä ärsytä tai naputa esimerkiksi. Meitä tämä auttaa. Käytetään kuulemma myös paljon työkaluna esimerkiksi työnohjauksessa yms.
Olis mielenkiintoista jutella enemmänkin...Kiitos kommentistasi <3
Ymmärrän pointin ja senkin, että aikuisessa iässä aloitettu parisuhde varmasti hyötyy näistä yhdessä (nimenomaan) tehdyistä ponnisteluista. Tässä tulee mieleen ystävä, joka on sinnitellyt vuosikymmenet liitossa, jossa kokee olevansa niin toiselta tähdeltä kuin miehensä. En osaa enkä halua häntä neuvoa, mutta kerran annoin hänelle sen Valtosten kirjan luettavaksi. Juteltiinkin hänen löydöistään ja hän tuntui löytäneen miehensä tyypin. Oivallus lienee helpottanut tilannetta, mutta helpotus jäi tilapäiseksi. Ehkä hänen tapauksessaan olisi ollut hyödyllisempää keskittyä oman itsetuntemuksen kartuttamiseen, kun toinen ei ollut kiinnostunut puimaan 'tyypittelyä'. Tavallaan tämä kokemus vahvisti hienoista epäluuloani tämänkaltaisten keinojen tehoon. On hyvä kuulla, että toimiviakin kokemuksia on.
PoistaMeillä on pitkä liitto takana ja seesteinen vaihe menossa, mutta monenlaisia vaiheita on ollut, joista on eri tavoin selvitty. Itselleni avainoivallus on ollut hyväksyminen, toisen ja itsensä.
PS. - Kävin katsomassa mainitsemaasi nettitestiä, joka osoittautui mielestäni melko yksioikoiseksi.
Sinä elät, runosi kertovat sen. Rohkeutta ja löytöjä!
Siis, Ellinoora, tässä ei todella voi etsiä toisen tyyppiä. Jokainen löytää oman tyyppinsä itse. Ja vain itseään voi kehittää. En tiedä, miten tässä meidän käy, mutta molemmat olemme kiinnostuneita. Ajattelen nyt käytyäni kaksi kurssia, joissa "tyypin häkistä" pyritään kehittymään eteenpäin ja nähtyäni ympärilläni kaikenikäisiä pareja, jotka olivat kiinnostuneita (nuorin pari oli ollut kolme viikkoa naimisissa) ja istuttuani nelosten ryhmässä ja parien kanssa, jotka olivat suurinpiirtein meidän kanssa samoja merkkejä, että tässä tarvitaan ihmisiä, jotka yhdessä jakavat kokemuksiaan ja miettivät näitä juttuja. Me olaan oltu muillakin parikursseilla. Kaikki ovat olleet hyviä. Muissa lähdetään miesten ja naisten eroavaisuuksista, mutta eivät kaikki naiset, eivätkä kaikki miehet ole samanlaisia.
PoistaAvainoivalluksesta olen kanssasi 100 prosenttisesti samaa mieltä. Voin vain hyväksyä itseni paremmin, kun tiedän, ettei ole mun vika, että musta on kasvanut juuri tämän tyyppinen ihminen. Voin kuitenkin tehdä asialle jotakin ja oivaltaa asioita toisenkin hyväksymiseen.
Iloa ja löytöjä seesteisyyden keskelle. Koskahan me päästään seesteisyyteen?