Lupauksia, mahdollisuuksia

Uuden vuoden alkaessa kuvittelee saavansa käteensä tyhjän kirjan, jonka sivut odottavat puhtaina kaikkea oikeaa, hyvää ja kaunista. Jotenkin toivoo mielessään, että tänä alkavana vuonna voisin olla vähän rakastavampi ja toimeliaampi kuin aikaisemmin.
Kun ensimmäinen päivä on illassa, huomaa, että  aloitussivusta tuli kovasti samannäköinen kuin menneen vuoden normipäivän sivut ovat; ei mitään parempaa eikä erikoisempaa.

En silti ajattele, ettei kannata yrittää joka päivä. Joku uusi asia, joka sytyttää innostuksen tai luo iloa, on tervetullut, vaikka välillä mielen valtaisikin apaattisuus tai aikaansaamattomuus.
Vuoden lopussa kauniin värisiä sivuja selatessa voisi päättää vain jatkaa samaan malliin. Jotakin hyvää ja innostavaa, jotakin uutta luovaa ja kannustavaa - niistä on tämän vuoden sivut tehty.

Päätin itse vuoden alussa yhden konkreettisen asian, jonka olen jo yhdeksäntoista päivää pystynyt pitämään! Poistan joka päivä nurkistani, komeroistani,laatikoistani - siis kodistani - yhden esineen. Vuoden lopussa turhaa (?) rojua on 365 esinettä vähemmän. Ehkä vähenevän materian myötä saan elämääni jotain uutta ja innostavaa. Aluksihan tämä on helppoa. Katselen kotiamme "sillä silmällä" ja päätän: tuo lähtee seuraavaksi! Vuoden loppua kohti tultaessa päätökset voivat olla vaikeampia, kun on luovuttava jostakin, mikä ei ole ihan merkityksetöntä.

Kirjaan päivittäin poistamani esineen, myös sen, onko se päätynyt jollekin tarvitsevalle, kirpparille tai roskikseen (viimeinen, mutta joskus välttämätön vaihtoehto). Lähtöpassin ovat saaneet tähän mennessä mm. kasa vaatteita, pari korua, yksi keittiöväline, kaksi muumirasiaa ja kaksi joulukoristetta.
Tämän päivän poisto on valkoinen ruusu (rintaan tai hattuun kiinnitettävä). Olen saanut sen joltakin ja pyydän anteeksi, jos aiheutan poistolla pahaa mieltä. Se ei vaan sovi tyyliini, vaikka onkin ollut ihan  kaunis koriste WC:n hyllyllä. Iloinen uutinen lienee, että ruusu päätynee miehen tauluun. Suunnitelma on kuulemma jo valmis. Eli onko sen loppusijoituspaikka sitten taulu tai kirppari, sen elämä jatkuu joka tapauksessa miellyttävämmässä ympäristössä :)

Pikaisempiin jälleenkirjoittamisiin myös toivoo tämä blogisti!