Aarteenetsijä

Hannu Syrjälahti: Käännä kasvosi meidän puoleemme

Edellisen blogini jälkeen joku ehdotti kaivosmiehen uraa. Kun kerran pitää päästä pintaa syvemmälle. Aloin sitä asiaa miettiä. Näinä viikkoina on Isosta Kirjasta pompannut esiin teksti, jossa mies löysi pellosta aarteen, myi kaiken omistamansa ja osti sitten tuon pellon.
Aarteen täytyi olla jotain erityistä. Mies oli iloinen. Hän luopui kaikesta ja halusi vain tuon aarteen. Olen seikkailumatkalla tuota aarretta etsimässä, G.Hughesin "Pyhän yllättämä"-nimisen kirjan opastuksella. Ehkä saankin olla itse se aarre, kultalöydös. Jumala, joka tajuaa sen arvon, luopui kaikesta saadakseen minut!
   Tänään jossain tuolla Etelä-Koreassa 100 metrin finaalissa Usain Bolt pinkaisi kullan hankintaan etuajassa. Kaikella on aikansa. Kaiken voi menettää yhtäkkiä. Silti vaikka menettäisin aivan kaiken, en ole koskaan yksin. Seurassani kulkee eräs, joka ei pimeänä päivänäkään jätä. Siitä kuulimme tänään Kurikan kirkossa, kun neljä nuorta muusikkoa lauloi ja soitti huiluin, saksofonein, melodikoin, kitaroin, rummuin, kosketinsoittimin ja erilaisin eksoottisin vempelein. Otsikkona oli "Sielläkin Sinä olet".  Pimeässä, pelossa, toivottomuudessa. Jatkan toiveikkaana kaivosnaisen uraani.