Kallisarvoinen elämä

Haukka kaartelee leikatun viljapellon yläpuolella. Se pysähtyy ilmassa, liikuttaa siipiään paikoillaan pysyen. Varo, myyrä! Tummat pilvet vaeltavat tuiman tuulen vauhdissa ja tipauttelevat auton tuulilasiin muutaman pisaran.  Keltaiset lehdet kieppuvat virtauksessa. Syksy on täällä!

Elämäni yksi kesä on taas ohi, elämäni eräs syksy edessäpäin. Ja edelleen tunnen itseni oppilaaksi.Tämä on kuin uudelle luokalle siirtymistä kouluaikoina. Uudet kirjat, uudet kynät, osa opettajistakin uusia.  Joku on laatinut lukujärjestyksen. On tehtävä kotiläksyt, suoriuduttava kokeista ja osattava myös levätä

Minun vuoteni alkaa syksystä ja päättyy kesään. Syksy on täynnä hyviä päätöksiä. Syksy on raikas ja paljas. Kaikki näkyy selvästi. Elämä ja kuolema, ilo ja suru, voimat ja voimattomuus.

    Viime yönä mies maalasi tauluja ulkona lähes aamuun asti. Oli ehkä viimeinen lämmin ja sateeton pimeä, täydellinen rauha ja hiljaisuus. Vain yksinäinen sähkölamppu valaisi. Eilen tämä (parkinssonia sairastava) mieheni jälleen  totesi: "Aika on nyt kallista, enää ei ole varaa sitä tuhlata". Ehkä siinä on tämän uuden toimintavuoden tärkein läksy. Jokainen meistä joutuu kerran lopputenttiin kurssisaliin, josta ovi aukeaa tuntemattomaan. Sen oven auetessa elämän päivät ovat kaikki käytetyt.
Nyt on aika sanoa, tehdä ja toimia- ei siis ole aivan merkityksetön tämäkään päivä. Nyt on aika myös huomata miten armo kulkee vierellä. Armo odottaa siinä taakkojani. Armo haluaa häpeäni ja syyllisyyteni painolastit. Luovutettuani ne sovinnolla armon varaan kuormani kevenee, elämästä voi nauttia.