Kiukkuisia ajatuksia

    Tässä on Kyrönjoki, kotijokeni. Se on sieluni maisemia, yhdessä lakeuden, soiden ja metsien kanssa. Se on osa tätä maaseutua. Se on maisemaa, jossa ihmiset ovat viljelleet maata vuosisatojen ajan ja tekevät niin yhä. Nyt vain elämä maaseudulla on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Kaikki keskitetään keskuksiin, suuriin yksiköihin, mauttomasti, lupaa kysymättä. Omin luvin. Päättäjien luvin. Kylillä eläminen on tehty niin vaikeaksi, että siellä eivät enää pärjää kuin ne, joilla on paksu lompakko, työtä ja oma auto. Vanhukset, joita  sivistyneissä kulttuureissa kunnioitetaan, jätetään selviytymään yhteiskunnan yhä harvemmaksi näivettyvän kotiavun turvin. Paikallinen lehti kertoi, että kuljetuspalvelu, joka on sentään kerran viikossa ajanut kolmen- neljänkymmenen kilometrin päässä keskustasta asuvia ihmisiä asioille taajamaan, lakkautetaan vuoden alussa. Kun näet paikallisten kuntien kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimi hoitavat omilla systeemeillään vanhusten asiat. Siis vain terveyteen liittyvät asiat. Miksi ihminen ei saisi enää käydä kaupassa ja erilaisilla asioillaan itse, jos kunto ja ikä sen vielä sallivat? Ei siellä kylillä läheskään kaikilla ole omia lapsia tai sukulaisia, jotka toimittaisivat vanhempiensa asioita. Onneksi on vielä kauppa-auto ja kirjastoauto. Viimeisen vuoden aikana on kylällä, jossa itse miehen kanssa asuin melkein viisi vuotta, loppunut koulu, kauppa, posti, pankki ja nyt lopetusuhan alla ovat neuvola ja tuo kulkemisapu. Haloo! Onko tässä enää mitään järkeä? Raivostuttaa ja surettaa.

Joki, pellot, suot ja metsät ovat nähneet paljon ja monenlaista. Niistä ihminen on saanut voimaa. Mutta ihminen tarvitsee muutakin. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, yhteiskuntaa, joka huolehtii inhimillisellä tavalla jokaisesta. Jos yhteiskunnan arvona on ainoastaan talous, raha ja keskittäminen, jää meidän itsemme kannettavaksi vastuu toisistamme. Meidän pitää nousta kapinaan. Ehkä se on mahdollisuus. Mitä minä voisin tehdä? Emme voi alistua älyttömän koneiston surkastuneiksi osasiksi. Mitähän Jeesuskin tästä ajattelisi?

Jään miettimään.