Marrasmaisema

On se harmaa ja kurainen. On se vetinen. Kyllä autokin on niin likainen. On pimeää. Ei tee mieli ulos. On vaikea valita, pukeeko vaatteet syksyn vai talven mukaan. On se niin marraskuu. Kaupan hyllyiltä vähenevät kotimaiset vihannekset. Hinnat nousevat. On talviaika. Tiet ovat liukkaat tai sulat, nopeusrajoitukset ja uhkarohkeat ohittelijat kiristävät pinnaa. Ihmiset haukottelevat. Yöt jäävät lyhyiksi vaikka valo herää vasta myöhään. Silloin ollaan jo töissä ja juodaan päivän toiset kahvit. Päivällä on hämärää tai pimeää. Tekee mieli käpertyä. Tekee mieli lukea. Tekee mieli syödä. Tekee mieli katsoa elokuva. Tekee mieli syliin. Katsoo kaikkea vähän kauempaa. Ei ole niin kiinni elämässä ja muissa ihmisissä. Haluaa piiloutua. Haluaa sytyttää kynttilöitä,katsella pientä liekkiä tai hautausmaan liekkimerta. Ei halua huonoja tai surullisia uutisia. Haluaa iloa kuitenkin. Paljon iloa. Haluaa toivoa. Enemmän toivoa. Haluaa, ettei kuolemaa oikeasti ole. Haluaa elämää. Toivoo sitä. Uskoo siihen. Rakastaa sitä. Marrasmaisema on harmaa huopa, jonka alla voi lämmitellä. Unelmoida elämästä. Haluaa kuunnella hiljaista musiikkia. Haluaa tuntea rentouden leviävän jäseniin. Haluaa uskoa, että Joku Toinen kannattelee elämää. Haluaa uskoa, että itse saa olla yksi osanen luontoa, ihmisosanen. Haluaa uskoa, että jokainen tahtoo puhdasta luontoa. Haluaa luottaa siihen, että ihmiset muutenkin haluavat hyvää. Itkee sitä, että ihmiset eivät halua hyvää, eivät suojele luontoa, eivät välitä. Marraskuu. Kirkossa puhutaan valvomisesta ja tuomiosta. Haluaa kuulla sen. Haluaa tehdä tiliä ja pyytää armoa. Haluaa olla valmis iloon, sillä tavalla valmis, että aina olisi Ilon lapsi. Marraskuu, lähestyvän ilon tumma maisema.