Yksi ystäväni sanoi iloisesti heittävänsä kortit lukemisen jälkeen roskiin, ei ymmärtänyt tätä perinnettä ollenkaan. Tärkeää olisi muistaa niitä, joita kukaan ei muista.
Entä sitten nämä jouluvalot? Vastapäätä asuvalle naapurille ei voi valehdella, että valokaapelisi on ihana, kun se todellisuudessa on aivan karmea ja osuu suoraan silmiin, jos raottaa sälekaihtimia omassa ikkunassa. Vapaa maa, vapaat tavat! Eläköön Suomi, jonka itsenäisyyttä taas juhlimme kukin omissa oloissamme. Tai no - linnan juhlijat juhlivat, me muut ( = naiseläjät ) seuraamme töllöttimistä kuka minkäkinlaisissa hepenissä saapuu kättelemään presidenttipariskuntaa. Varsinkin karmeitten asujen moittiminen on ihanaa! Ja hyvänen aika, sieltähän voi tänäkin vuonna kenties napata tuttujakin, ihan tästä läheltä.
En ollut tänään kirkossa, mutta radiosta kuulin, että tämän toisen adventin aihe on: "Kuninkaasi tulee kunniassa." Kirkossa on laulettu myös virttä: " Te laaksot, notkot nouskaa/ te vuoret vaipukaa!/ Jumalan kansan toivo/ nyt täyttymyksen saa./Hän saapuu kuninkaamme/ja rauhanruhtinaamme./ Siunattu olkoon Hän,/ ken meille tuo elämän." Siis todellisen elämän. Ne juhlat tulevat kerran olemaan oikeudenmukaisuuden ja ilon juhlat: "Oh, deep in my heart, I do believe, we shall overcome some day." Sytytän siis toisen kynttilän ja selvitän itselleni rauhallisesti, että joulu kyllä tulee vaikka en tekisi mitään valmisteluja. Mutta koska haluan valmistua Jouluun, teen sen minkä jaksan. Olenhan jo sytyttänyt adventtikynttilät, kranssi on ovessa ja kynttelikkö ikkunalla. Joulukorttien kimppuun käydään itsenäisyyspäivänä. Rahkatorttutaikinan resepti on merkitty netin suosikkilistalle ja Tapaninpäivän vieraskakun reseptikin on jo valittu. Ei muuta kun joulumieltä sydämiin ja rohkeasti kohti suurta juhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti