Enkelinsiivet

Tässä Valkoisesta Puusta hankitut siivet

Mieheni on tänään onnellinen. Yksi unelma on toteutunut: hän pääsi laulamaan kotikirkon urkuparvelle jumalanpalveluksessa. Kyllä lauloikin kauniisti - varsinkin kun yllätykseksi oli valinnut aivan alkuun vaimon sanoittaman laulun. "Hiljaa, aivan hiljaa, laulaa murheen musta maa..."  Tämä laulu syntyi Persianlahden sodan aikana, mutta sen sanoma liikuttaa itseäni vieläkin. On niin paljon vaikeuksia ihmisillä ihan tässä lähellä, puhumattakaan niistä miljoonista ihmisistä joilla ei ole riittävästi mitään. Heidän ympärilleen haluaisi kietoa lämpimän viitan tai suojaksi enkelin siivet.
   Oma enkeli varmaan heitä jokaista suojeleekin ja varjelee. Silti epäoikeudenmukaisuus, joka täällä maailmassa vallitsee, suorastaan huutaa taivaaseen. Mietin, ketä voin muistaa tai auttaa itse saadakseni joulumielen. Että sieluni voisi olla mukana valmistautuessani suureen juhlaan.
   Kävimme kahvilla Valkoisessa Puussa kirkonmenojen jälkeen. Siellä kynttiläkuppien reunaan on kiinnitetty enkelinsiivet. Ne muistuttavat minua siitä, että sytyttäessäni edes pienen liekin pimeään, läsnä on Jumalan rakkaus.

Hiljaa, aivan hiljaa
   laulaa murheen musta maa.
Kuule, kuuntele
   syvältä köyhyydestä
      keskeltä pelkojen
sen ääni
   toivon kantamana yössä kohoaa.

Kuka tekee toivon työtä?
Keskellä nälän, puutteen, kurjuuden,
    soidessa tuhon, sodan, aseiden
kuka on se, ken ei pelkää yötä?

Kuule, kuuntele.
Aamunkoittoon saakka
  laulaa murheen musta maa -
Kristus itse vielä yössä kulkee
   rakastaen pienimpiään,
      rakkaimpiaan koskettaa.
Ei pelkää Kristus
   ihmiskunnan itsekkyyden yötä,
hän meissä jatkaa
   rakkauden, uskon, toivon työtä.
Kuule, kuuntele -
liity lauluun.