Vähän vaille adventti

Sieluni ei ole vielä ollenkaan mukana jouluvalmisteluissa. Huomaan edellisten vuosien tuttuun tapaan ärsyyntyväni marraskuisessa tihkusateessa jouluvaloja pylväisiin ripusteleviin miehiin. Miksi jo nyt? Antakaa nyt adventin tulla ensin ja ihmisen vähitellen päästä mukaan juhlan valmisteluun. Ymmärrän kyllä yrittäjien tuskan, kun ihmiset pitäisi houkutella ostamaan. Ymmärrän senkin, että monet haluavat venyttää joulua täältä alkupäästä - ennen joulua. Itse haluan joulun viipyvän pidempään sitten, kun kaikki kiire ja valmistelut ovat ohi. En nyt ehkä kuitenkaan niin pitkään, että pääsiäistipuja asetellessa korjaan tontut tipujen tieltä talteen. Mutta kuitenkin.
Ensimmäinen adventti tulee pikavauhtia. Minulle oikeaan 1. adventtiin kuuluu ensimmäisen kynttilän sytytys adventtikynttelikössä. Kolme muuta saavat vielä odottaa. Adventtikynttelikkö on kuin hidastettu kello. Kynttilöiden sytyttelystä voi nähdä joulun lähestymisen. Kun ensimmäinen kynttilä syttyy, on aika miettiä joulukorttien mahdollista lähettämistä. Sytyttelen tuikkuja tai jouluvaloja ulos. Myös kranssin nostan ulko-oveen ja asettelen ikkunoille kyntteliköt. Sitten voikin viikon elää ihan rauhassa...
Ensimmäiseen adventtiini kuuluu myös ehdottomasti sen sanoma. Haluan liittyä siihen kansanjoukkoon, joka laulaa "Hoosiannaa Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän, Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen!"
Menkää, ihmiset, kirkkoon! Täytetään adventtikirkko kuin joulukirkko ikään. Tehdään adventti-ihme, annetaan aasin jalkojen kopista ja  Jeesuksen saapua keskellemme. Pimeys on liian pimeää ilman oikean jouluvalon tuojaa.