perjantai 18. marraskuuta 2011

Kirkasvalolamppu ja tuomiosunnuntai

Nyt se on taas nostettu pöydälle. Sen arvokas tehtävä on yrittää nostattaa vaimoihmisen aamuista virkeystilaa ja poistaa väsymystilaa noin yleensäkin. Suhtaudun siihen tosiaan kuin aurinkoon. En istu nenä kiinni lampussa, vaan pörrään aamutoimissa kuin valosta sekaisin mennyt mehiläinen. Sen vaikutus taitaa olla enemmän psyykkinen kuin fyysinen.

Kirkkovuodessa on edessä se kamalin pyhä: tuomiosunnuntai. Tratatataa ... torvi soittaa kaikkia ihmisiä tuomioistuimen eteen. Valinta on armoton. "Kun minä olin nälkäinen, janoinen, alaston... te ette antaneet minulle ruokaa, juomaa tai vaatteita..." "Menkää pois..."

Kyllähän se pistää miettimään tällaisessa maailmassa. Myös ihan tässä lähipiirissä; ehkä jollakin on hyvän sanan nälkä, ystävyyden ikävä-  kylmä, tässä usein aika itsekkäässä elämänmenossa. Pitäisikö antaa Sanan koskettaa? Mutta sekin on varma, ettei pusertamalla itsestä saa mitään hyvää irti.
On kuitenkin elettävä tiedostaen. Ja mietittävä, mitä mieltä on, kenen rinnalla tahtoo seistä silloinkin kun heikomman puolelle asettuminen voi tulla itselle tavalla tai toisella kalliiksi.

Kuin kirkasvalolamppu ovat nuo TV ykkösen "Toisenlaiset frendit". Noita frendejä katsellessa ymmärtää millaista on oikea ystävyys. Jokainen saa olla omanlaisensa, kuitenkin hyväksytty ja rakastettu.
Armo on juuri sitä. Onneksi tuomiopäivänäkin armo käy rakkauden Jumalan valtakunnassa oikeuden edellä. En silti ajattele, että asia on ihan noin helppo. Sydämen asennetta, ystävät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti