torstai 20. lokakuuta 2011

Salaisuus

Näihin aikoihin moni kätkee maahan salaisuuksia. Nenänpäät kylmästä punaisena käännämme puutarhan multaa ja kätkemme maahan sipuleita. Niin tein minäkin. Sain eräälätä runoystävältäni ison pussillisen erilaisia kukkasipuleita, pieniä ja suuria, valkoisia ja violetteja, pinkkejä ja vaaleanruskeita.
Kun nyt vielä saisimme uuden kevään, että pääsisin  näkemään, mitä noista sipuleista kasvaa.

Se on ylösnousemuksen juhlaa sitten! Itseasiassa on jännittävämpää odottaa, kun  en ole ostanut noita sipuleita valmiissa kukkakaupan pusseissa, joiden päällä koreilee tulppaanien tai narsissien kiiltävät kuvat. Mielikuvitus loihtii silmieni eteen skilloja, helmihyasintteja, erilaisia liljoja ja vaikkapa narsisseja.

Tänään mietin sitä, miksi jouluevankeliumia tai ylösnousemuksen evankeliumia ei koskaan lueta muulloin kuin kyseisinä juhla-aikoina? Jouluna jouluevankeliumin kuulee noin 10 kertaa, mutta muuten ei koskaan. Olisihan se iloista, kun keskellä kesää kajahtaisi saarnatuolista:" Ja tapahtui niinä päivinä...ja katso, he näkivät lapsen, joka makasi seimessä!" Lapsikin on salaisuuden sipuli. "Mitähän tästä lapsesta vielä tulee?"
Taisin poiketa asiasta. Hyvää yötä ja kiitos uskollisille lukijoilleni!

2 kommenttia:

  1. Salatuissa sipuleissa on myös kyyneleitä jollain on kyynelten lahja.
    Puhjeinneissa kukissa ilon kyyneleet koska tämä maa on niin kaunis.

    VastaaPoista