torstai 13. lokakuuta 2011

Tänään

Kaikki maapallomme miljardit ihmiset ovat eläneet taas yhden päivän. Ilta on vaihtumassa yöksi. Mietin, miten oma päiväni sujui. Mitä näin? Mitä koin? Mitä tunsin? Mitä kuulin? Tämä oli minun pienen elämäni yksi päivä. Olenko siihen tyytväinen?
Tämä päivä oli harvinainen sikäli, että tapasin vain vähän ihmisiä. Oli vapaapäivä.
Kirkkaana muistijälkenä on kuitenkin eräs kohtaaminen: tapasin punatulkku-uroon. En ole nähnyt punatulkkua pitkään aikaan ja nyt semmoinen ihme räpytteli rivitalomme pihapihlajassa. Se oli niin yllättävä!Että lintu voikin olla kaunis!
    Kaupan kassalla tapasin erityistyöpajalla työskentelevän miehen. Yleensä en juttele kaupassa juuri kenenkään kanssa. Tänään kysyin kassajonossa hänen kuulumisiaan. Hän kertoili jotain ja kysyi sitten, aionko tehdä kakun? Hölmistyin vähän, mutta huomasin sitten hänen havainneen kermatetrani. "En, aion tehdä rahkaa?" "Mitä rahkaa? Mustikkarahkaako?" Taisin vähän naurahtaa, kun kerroin tarkemmat suunnitelmani. Lyhyehkö keskustelu jäi lämmittämään mieltä.
   Kävin myös tapaamassa miestäni "ateljeessa", ystävämme pihapiirissä olevassa vanhassa talossa, josta mies on saanut maalaustilaa tulevaa näyttelyämme varten. Hän ei huomannut tuloani ja katselin hiljaa ovella, miten hän maalasi "taivaskalaa"ja kuunteli samalla vanhalta c-kasetilta Liisa Tuovisen radiohaastattelua parisuhdekiemuroista. Ilostuin, kun mies niin ilahtui huomatessaan minut. Hän lausui nimeni yllättyneesti. Oman nimen kuuleminen tuntuu aina yhtä hyvältä! Mekin juttelimme vain  vähän ja kuunneltuamme hetken hiljaa kasettia, lähdin kotiin laittamaan ruokaa.
   Iltapäivällä kaksi ystävääni tuli pelaamaan luokseni lautapeliä. On ihanaa, että on ystäviä. Eipä sillä väliä, kuka pelin häviää tai voittaa, yhdessä oleminen on jo voitto.
   Aamulla luimme vähän Jesajaa ja vähän Luukasta. Niin alkoi päivä, tämä 13.lokakuuta, jolloin pikkuinen "lapsenlapsi" täyttää viisi kuukautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti