perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kolmekymmentä hopeista rahaa

Maailma on niin täynnä rahalla maksettua vääryyttä, että sitä on paha ja inhottava ajatella. Täällä Suomessakin monen arvo ainakin työelämässä mitataan rahassa. Yleensä huonoimman palkan saavat ne, jotka tekevät raskasta ja likaista työtä. Edelleen myös naisten ansaitsema palkka eriyisesti sosiaali-ja terveysalalla on pieni verrattuna työn laatuun ja merkittävyyteen. Omaishoitajat hoivaavat omiaan täyden vuorokauden. Vastaava hoito laitoksessa maksaisi moninkertaisesti verrattuna siihen taskurahaan, minkä omaishoitajat saavat, jos saavat. He tosin eivät mittaa työtään rahassa, vaan uupuvat rakkaansa hoidossa ihan vapaaehtoisesti.

Käväisin lenkillä ja mietin näitä synkkiä ajatuksia edelleen. Oletko joskus ollut iloinen saadessasi kolme paitaa kympillä? Olet varmaan tietoinen, että osa noista paidoista ja muistakin kehittyvissä maissa tehdyistä vaatteista on halpoja siksi, että ne ovat periaatteessa ilmaiseksi teetetty lapsilla täysin  epäinhimillisissä oloissa. Me olemme tietämättämmekin syyllisiä sortamiseen ja syrjintään. Kuulumme siihen maailman vähemmistöön, joka elää enemmistön kustannuksella tyytyväisinä ja onnellisina elintasostamme nautiskellen.

Viime aikojen synkkä uutinen lentokoneturmasta kertoo myös ihmishengen halvasta hinnasta. Yhden ihmispolon raskas päähänpisto maksoi sadan viidenkymmenen ihmisen hengen.
Myös toisinajattelijoiden ja diktatuureja vastaan nousevien henki ei maksa paljon mitään. Ihmishengen hinta on halpa sielläkin, missä "väärän" uskon perusteella oikeutetaan massamurhia ja kidutusta

Tänään muistamme toisinajattelijaa, Jeesusta. Vähän ennen kuolemaansa hän joutui raivon valtaan nähdessään jälleen kerran rahanvaihtajia temppelissä. Hän teki nuoranpätkistä ruoskan, kaatoi rahanvaihtajien ja uhrieläimiä myyvien pöydät. Rukouksen huoneesta oli tehty kauppapaikka ja se koski Jeesuksen sydämeen.

                                                                  *

Eilen illalla kirkossa  mustiin riisutun alttarin päälle jäi palamaan vain Kristuksen kynttilän heikosti väräjävä liekki. Tänään sekin sammutetaan. Viaton, kuviakumartamaton hyväntekijä, totuudenpuhuja ja syntisten ystävä kuolee. Hänen hintnsaa oli kolmekymmentä hopearahaa.

Hänen tapaksessaan kuolemalla ei ollut viimeistä sanaa, ei sittenkään, vaikka kaikki merkit viittasivat epätoivoon ja katkeraan pettymykseen.






2 kommenttia:

  1. hyvää pääsiäistä sinulle. olen pätkittäin lukenut blogiasi. joskus jaan ajatuksesi joskus en. tuo omaishoitojuttu on tosi, itse olin sellainen hetken aikaa. se rakkaus mikä liittyy omaishoitoon, tosiaan monella ilman korvausta, on korvaamatonta. yhteiskunta voisi tukea tuota enemmän, ei erottetaisi rakkaita toisistaan vaan annettaisiin tukea loppuun saakka.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Susiemo. Olen niin sama mieltä omaishoidosta. Ne, jotka haluavat hoitaa läheistään niin pitkään kuin mahdollista, jopa vähän ylikin, tekevät sen rakkaudella. Yhteiskunta voisi tulla vähän enemmn vastaan kuitenkin. Hyvää kevättä Sinulle. Blogeista saa vapaasti olla eri mieltä.

    VastaaPoista