Pääsiäinen

Viimeksi kirjoitin pitkäperjantaista. Nyt on toinen pääsiäispäivä. Uutisista ja median tilastoista voi lukea, että vain alle puolet maamme kristityistä uskoo kaikkeen siihen, mitä Raamattu Jeesuksesta sanoo.
Mitä seuraa, jos tunnustan itse olevani Ylösnousseen seuraaja? Monissa maissa se tietää kuolemaa, mutta meillä ei.

Ylösnousseen seuraajana kuljen radikaalin, köyhien ja maahanlyötyjen ihmisten seurassa viihtyneen Jeesuksen jalanjäljissä. Jeesus ei ollut mielestäni koskaan hurmioitunut hihhuli, vaan jalat tukevasti maan pinnalla kulkeva ihminen - ja  Jumala. Erityisesti pääsiäinen tuo Hänen jumalallisuutensa ilmiselväksi. Hän murtautuu läpi kuoleman - ja antaa näin koko luomakunnalle toivon ja tulevaisuuden. Hän on kuin voikukka, joka tutuiksi tulleissa valokuvissa tunkee ilmoille asfaltin pienenpienestä murtumasta. Voikukka, hyljeksitty, mutta kaunis, rohkea ja sitkeäjuurinen. Jeesuksen puheet ja ihmeelliset teot eivät olleetkaan silmänkääntötemppuja, vaan Rakkaus itse voitti Kiusaajan, paransi, huolehti, helli, ruokki ja opetti.

Jeesuksessa on vetovoimaa. Me kristityt vain helposti pilaamme todellisen Jeesuksen kuvan. Meitä on niin monessa erilaisessa lokerossa, että ihan hirvittää. Nytkin yksi Luojan luoma on perustanut oman kirkkokunnan kokemansa ihmeen seurauksena. Kirkkoja syntyy kuin sieniä sateella ja samaan aikaan perinteisestä Suomen suurimmasta kirkkokunnasta eroaa väkeä milloin mistäkin syystä. Aidan toisella puolella ruoho näyttää vihreämmältä ja vesi raikkaammalta.

Minun Jeesukseni on avarasydäminen. Hän sietää erilaisuutta ja hyväksyy seuraansa sellaisenkin, joka ei täytä normimittoja. Eikä vain hyväksy, vaan rakastaa inhimillisesti ja jumalallisesti. Hän vihaa vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä. Niin - pahuutta kaikissa sen ilmenemismuodoissa.  Hän rakastaa lapsia ja lapsenmielisiä. Hän ei ole tosikko, mutta Hän itkee nähdessään pienen ihmisen hädän ja kärsimyksen.
Hän rakastaa kaikkia kansakuntia ja kaikenlaisiin kirkkokuntiin kuuluvia tai kuulumattomia.  Minun asiani ei ole arvioida Hänen rakkautensa kohteita ja määrää.  Hän näkee ihmisen sisimpään.

Pääsiäisyön messussa ilo valtasi koko olemukseni. Epäuskon hetkinäkin tiedän, että itse haluan seurata Jeesusta. Haluan, vaikka se joskus olisi vain tuskaista haparointia eteenpäin pilkkopimeässä epäuskon yössä.

"Aurinkomme ylösnousi..."

"Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus.
Anna elämälle suunta ja tarkoitus".