Terassielämää

Takapihan terassilla sitä tapahtuu. Nyt siellä heiluu outo mies kuulosuojaimet korvilla ja tupakki hampaissa. Kerrankin meiltä kuuluu yhdeksän jälkeen aamulla porameteliä seinän taa. Ei kesäaamuna nyt tarvitse muidenkaan levätä! Me saadaan lasitus terassille. Sitä onkin odotettu kieli pitkällä ja maalipensselit kourassa jo useamman viikon ... laskettu öitä ja pelätty, ettei ehditä maalata pylväitä ja ikkunalautoja puhtoisen valkoisiksi. Nyt näyttää kaikki menevän nuottien mukaan. Jopa klasit on pesty ja tässä vaan keittelen kahvetta ja vien helteen uuvuttamalle duunarille välillä vettä.

Suloiset siilimme innostuivat vadelmakakun keksipohjajäännöksistä niin, että luulivat asuvansa hotellissa! Söivät ruuan nurmikolla ja siirtyivät sitten toilettiin meidän terassille. Sieviä jätöksiä, ei siinä mitään. Pitäisikö siirtyä taas vihannespuolelle tuossa ruokinnassa? Tekisivät asiansa omaan puskavessaan?

Eilen aamulla naapurin nuoret neidit ( 3v ja 6v ) viihtyivät meidän kanssamme koko aamupäivän. Me maalasimme ja tytöt leikkivät ja juttelivat mukavia. Nuorempi innostui laulamaan: "Me ollaan kaikki sankareita..." Vanhempi korjasi: "Me ollaan sankareita kaikki...", mutta nuorempi jatkoi itsepintaisesti omaa versiotaan ja sanoi sitten: "Naiset vain ovat sankareita..." Isompi puolustamaan miestäni: "Kyllä mieskin on sankari, kun siinä sanotaan, että kaikki!" Oli sitten hetken hiljaa ja kaiveli muististaan: "Keitä ne on sellaiset sankarinaiset...ja sankarimiehet..."  Mieheni myhäili  tyytyväisenä.

Tänään päästään käymään kesämökillä. Ja illalla alkaa taidekurssi kansalaisopistolla.
   Nyt näyttää siltä, että ensimmäiset liukulasiseinät ovat paikallaan. Lienee siis paikallaan kutsua työmies hyvin ansaitulle nisukaffeelle.