Tärkeä kehoitus. Välittömästi aloin miettiä, miten hyvä tämän kujan lapsilla on olla ja elää. Tuosta kun ohi kävelet tai pyöräilet, saat aina muistutuksen, ettet ole ylimääräinen. Ettei kukaan ole.
Vierailimme viikonloppuna kahden ihastuttavan vanhuksen luona. Toinen heistä on 103-vuotias ja toinen 93-vuotias. Molemmat sisarukset asuvat yksin omissa asunnoissaan. Mistään henkisen toimintakyvyn heikkenemisestä ei voi puhua. Päinvastoin me itse koimme pientä vajavaisuutta tiedoissamme ja sivistyksessämme.
Tapasimme matkallamme myös lähisuvun eri-ikäisiä rakkaita. Pieni vauva, kaksi vuotta vanhempi isoveli, heidän nuoret vanhempansa, oma rakas sisko ja hänen miehensä, hyvät ystävät ja heidän kaksi lastaan - mitä rikkautta kaikessa tässä!
Ei yhtäkään ylimääräistä.
Yllätyksen koimme, kun satuimme Muhoksella Terttu Jurvakaisen taidegalleriaan. Mieheni totesi itse taiteilijan nähdessään: "Sinäkö se olet!" Makuuhuoneemme seinällä on ollut vuosikausia hänen kahden taulunsa korttijäljennökset kehyksissä, mutta emme olleet tienneet mitään itse taiteilijasta. Värit hehkuivat ja loistivat upeissa tauluissa! Ihme!
Ei yhtäkään ylimääräistä - muistaisinko tuon silloinkin, kun joku omille hermoilleni käyvä ihminen osuu lähietäisyydelle. Hänkin on tarkoitettu. Elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti