maanantai 3. tammikuuta 2011

Harmituksia

Siis mistä nämä tulitikut nykyään tulevat? Yhteen rasiaan on siunaantunut katkeavia tikkuja, jotka eivät kestä suomalaista ronskinhentoa otetta, vaan rätsähtävät poikki tikku tikun jälkeen. Toinen rasia sisältää tikkuja, jotka eivät suostu syttymään, vaikka unohtaisit hennon otteesi ja riivit tikkua olan takaa raapaisupintaa vasten. Jos jo viides tikku syttyy, sen pää jää hehkumaan kuumana sammuttamisen jälkeen, irtoaa tikusta ja polttaa sitten pahaa-aavistamattomat sormesi, kun korjaat sitä roskikseen. Auts. Ja sitten ovat nämä raapaisupintavaurioiset rasiat. Ei auta muu kuin siirtää pintavaurioisen rasian muuten kohtuullisen käyttökelpoiset tikut askiin, jonka raapaisupintaa on vielä muutama neliömillimetri jäljellä. Argh! Jossain hermostuksen vaiheessa koko setti levähtää lattialle - juuri silloin, kun yrität estää kiinnostunutta kissaa puuttumasta kynttilän sytyttämiseesi.
   Hautausmaalla viimeinen tikku hyytävässä pakkassäässä on jännitysnäytelmä - syttyi, mutta sammui samantien. Voiko hautausmaalla varastaa tulen naapurihaudan kynttilästä viimeisen tikun ohueen, palelevaan varteen? Voi, mutta odotat, että kukaan ei ole niin lähellä, että tunnistaisi tuskaisan hahmosi ...
   Ja entä kynttilät sitten? Yhden kynttilälajin sydänlanka tippuu lumihankeen, kun vahingossa kynttilä kääntyy kädessäsi väärinpäin  jäälyhtyjä sytytellessäsi. Toisen sydänlanka loppuu, ennenkuin on alkanutkaan. Kolmas sydänlanka on sellaista paksua sorttia, ettei se pala millään tasaisesti, vaan liekki lepattaa kahvipöydässäsi kuin huutaen: "Sakset. sakset, tulkaa apuun!" Miten onnellinen oletkaan, kun kohtaat kynttilän, joka syttyikin ensimmäisellä raapaisulla ja palaa tasaisesti ja kauniisti valuttamatta. Siitä kannatti maksaa!
    Naapurissa ilmeni ongelma perinteisen enkelikellokynttelikön kanssa. Upouusi korkkaamaton kynttelikkö oli varustettu liian vahvoilla "magneettilautasilla", niin että enkelien kililangat tarttuivat näihin "lautasiin" ja enkelit eivät suostuneet pyörimään ollenkaan. Milläs pyörit, kun olet jumissa?
   Ja missä ovat tinakauhat silloin kun niitä tarvitsisi sen ainoan kerran vuodessa? No, se on jo toinen juttu ja syyttävä sormi osoittaa kirjoittajaan. Taloudessa täytyy olla tietty paikka tinakauhoille tai ne on etsittävä esiin hyvissä ajoin ennen kuin vuosi vaihtuu.
   Pieniä harmituksia, voi miten pieniä. Paljon suurempia on olemassa. Nauttikamme siis elämästä!
   

2 kommenttia:

  1. Kaik ol enne paremmi, sanoisi Pissismummon Ikimuori tästäkin :) No, olenpa havainnut saman tikkuongelman enkä enää osta kuin keskipitkiä ja pitkiä tulitikkuja. Niihin pitkäpiippuisiin kaasusytyttimiin en ole halunnut tutustua, vaikka ne varmaan ainakin hautakynttilöiden kanssa askarrellessa olisi parhaita.
    Onnekkaita alkaneen vuoden päiviä, tuokoon vuosi uutta sekä tuttua, iloisia yllätyksiä ja leppoisia arkipäiviä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Ellinoora. Kaiken materian kanssa kyllä mielensä helposti pahoittaa...ja jos on suuremmasta ostoksesta kyse, semmosesta, johon oikein takuuta luvataan, niin niissä kassakuiteissa ei teksti pysy luettavassa kunnossa paria kuukautta kauempaa...

    VastaaPoista