Vaikutettu

Olen mieheni kanssa lukenut aamuisin Martti Lindqvistin radiohartaustekstejä vuosilta 1968 - 2004. Kirjan nimi on "Kulkemisen kipu ja ilo."(Toimittanut Viena-Inkeri Lounela, Kirjapaja v.2005). On suorastaan hävytöntä, että tällaisetkin tekstit joutuvat alennusmyyntiin; paikallisen kirjakaupan alekellarissa kirja maksoi euron. Sen sisältämä asia on painavaa ja haastaa lukijan miettimään uudelleen tuttuja asioita. Eivätkä tunnu vanhentuneilta 1968 vuoden kirjoituksetkaan. Luemme kirjaa ääneen hartaus kerrallaan. Lukijan on ollut joskus vaikea liikutukseltaan hallita ääntään. Ja se lukija en ole aina minä. Eli kirja puhuttelee myös miestä. Suosittelen.

On paljon sellaista arvokasta luettavaa ja katseltavaa, jossa aika ei hupene ihan toisarvoiseen. Tämän kirjan lukeminen on sellaista. Kannattaa käydä kirjakauppojen alemyynneissä(kin) katsastamassa, jos käsiin sattuukin aarrearkku. Tällaisesta olisi kyllä kuulunut maksaa ihan oikea hinta. Sitä en koskaan ajatellut, että Martti Lindqvist muutti helposti mielessään kaiken lukemansa rukoukseksi. Mm. nimettömät asunnonhakijat ja "henkilökohtaista"- palstan ihmiset pääsevät aamulehteään lukevan pastorin rukouslistalle. Hän miettii, mitä kaikkea yksinäisyyttä ja osattomuutta liittyy noiden pienten lehti-ilmoitusten taakse. Hän todella turvautuu Jumalaan. Lainaanpa pieniä otteita eräästä kirjan hartauksista: 
 "Ajatelkaamme Vapahtajaamme lukemassa sunnuntain sanomalehteä. Tuskin hän ehtisi paneutua pääkirjoitukseen tai muotiuutisiin. Sarjakuvat hän saattaisi täysin sivuuttaa ja urheilusivukin saisi vain vähän osakseen. Eikö olisi hyvin  ymmärrettävää ja lohdullista, että hän ensimmäiseksi etsisi palstan Henkilökohtaista ja pyrkisi lähelle niitä ihmisiä, jotka kätkeytyvät nimimerkkien taakse? Hänellä olisi läheistä ja lämmintä asiaa yhtä hyvin herralle, joka haluaa päiväkahviseuraa 100%:n vaitiolon merkeissä, kuin yksinäiselle tytölle, joka etsii luotettavaa kirjeystävää. Eikö meidän tulisi tehdä samoin? On turha kirota kohtaloa ja vaikeuksia, kun voi edes jossain kulkea kappaleen matkaa ihmisveljen tai -sisaren kanssa...... Meillä on toinenkin mahdollisuus.... Meidän oikeutenamme on rukoilla viiden nimimerkin ja tuhansien heidän kaltaistensa puolesta....

Me rukoilemme: "Herra, minun on vaikea olla. En pääse irti niistä tuntemattomista ihmisistä, jotka kohtasin sanomalehden takasivulla. Ehkä näin on siksi, että kohtasin heidän viesteissään jotain itsestäni. Miksi heitä ei kukaan auta? Lähetä heidän luokseen joku ihminen, jolla on aikaa ja myötätuntoa. Sellainen, jolla on kärsivällisyyttä kuunnella ja osallistua... Herra, pyydän, että tuolla ihmisellä olisi lämmin käsi ja hymyilevät silmät. Herra, älä unohda niitä viittä ihmistä, joiden viestit me tänään luimme...."

   Tässä vain pieni katkelma näistä hartauksista, joiden äärellä tuntee olevansa kirkossa. Nyt voikin lähteä toiseen pyhäkköön, ulos kierittelemään lumipalloja. Talven ensimmäinen nuoska! Kiitos siitä(kin).