Ajatuksia adventtina

Ihana kakku sitten unohtui uuniin ja paloi. Ostamani teippirullan leikkausterä ei katkaissutkaan teippiä - kaukomaan halpatavaraa. Herkulliselta näyttävä omena oli sisältä mätä. Tallentamani elokuva ei ollutkaan tallentunut digiboxiin. Auton pissapoika tyhjeni pahimmalla hetkellä hirveässä kelissä. -
Tällaisia asioita tapahtuu meille kaikille. Ne harmittavat hetkisen, mutta eivät vaikuta kuin pintaan mielemme tunnekeskuksessa.

Sitten on pettymyksiä, jotka kolhaisevat ja tekevät kuhmuja sisäiseen keskukseemme. Aika parantaa pettymysten aiheuttamia kolhuja hitaasti. Toiset pystyvät unohtamaan kokemansa pettymykset tai epäoikeudenmukaisuudet helpommin kuin toiset. Omasta mielestäni olen itse tässä suhteessa "helppo" ihminen. Pettymys tuntuu karvaalta, mitä tärkeämmästä asiasta tai läheisemmästä ihmisestä on kysymys, mutta pystyn silti jatkamaan elämää itseni ja toisten armahtamiseen pyrkien.
Silti täytyy myöntää, että uusi pettymys samassa asiassa nostaa vanhan pintaan - ja siinä sitä sitten taas rämmitään huonon itsetunnon ja syyllisyyden suossa. Nimittäin - pahinta on pettyä itseensä.

Toiselle ihmiselle on mielestäni helpompi antaa anteeksi kuin itselleen. Oman mielen kanssa teen ainakin minä usein töitä yksikseni. On vaikea myöntää omaa osuuttaan epäonnistumisessa tai vaikkapa kotoisassa kähinässä. Illalla ennen nukahtamista kuvat tapahtuneesta nousevat mieleen ja häveten tajuaa taas langenneensa samoihin ärsyttäviin käyttäytymismalleihin kuin ennenkin. Hymyn sammuttaminen toisen silmistä on helppoa. Aina ei ole yhtä helppoa astua askelta kohti anteeksipyytämistä.

Pahaa pettymysjälkeä piirtää mieleen myös epäoikeudenmukaisuuden kokeminen. Toipuminen tällaisesta on vaikeaa ja voi kestää pitkään - jälleen riippuen asiasta ja sen mittasuhteista. Tunneihmisenä joudun itse itsesäälin kuohuihin ja tarvitsen nopeaa purkua ystävien tai mieheni kanssa saadakseni tapahtuman vastaamaan oikeita mittasuhteita. Jälleen on asioita, jotka on pakko käsitellä oman pään sisällä loppuun. Kukaan muu ei loppujen lopuksi tiedä onnellisemman elämän avaimia omaan elämääni kuin minä itse.

Jos ajatellaan epäoikeudenmukaisuutta koko maailman laajuisena ongelmana, kutistuvat pienen elämäni pienet asiat kärpäsenkakaksi rikkaan ja hyvissä oloissa varttuneen kuviotapetille. Mutta se onkin sitten uuden tarinan aihe.

Ehkä meillä hyväosaisen, ulkonaisesti rikkaan, pohjoisen maan asukkailla on aihetta hiljentyä miettimään elämää ja viettää vaikka pieni paastonaika ennen Vapahtajan syntymäpäivää. Oikeanlainen "paasto" on oikeudenmukaisuuden puolesta puhumista, edes pienen askeleen ottamista poispäin itsekkyyden ja oikeassaolemisen halustamme.