lauantai 4. lokakuuta 2014

Merkitty

Ihmisen voi merkitä jollain tietyllä merkillä hyvässä ja pahassa. Ehkä on opittava pitämään suunsa kiinni. Jos sanon jostakin; "Tuossa sitten on tyhmä ihminen", niin sanomani lisää omaa ja kuulijan asennetta tuota "tyhmää" ihmistä kohtaan. Jos kuulen jonkun sanovan; "Ai, se on sen aivovaurioisen vaimo", teen silloin karhunpalveluksen sekä miehelle että vaimolle. Jos sanon; "Kyllä on lihava ihminen", lisään tuon ihmisen tuskaa entisestään, koska se mihin kiinnitän huomiota ja vielä sanon sen ääneenkin, lisää pahaa oloa ja vähentää hyvää ilmapiiriä.
Huomaamattamme merkkaamme ihmisiä erilaisin leimoin. Kun joskus omiin korviin sattuu jotain itsestäni takana päin puhuttua pahaa, loukkaannun. Mietin, keitä on ollut kuulemassa. Voin huonosti ja olen vihainen, Häpeä kasvaa minussa, omanarvontunne vähenee.
   Olimme vähän vajaan viikon Kivitipussa "Tukea vertaisuudesta"-lomajaksolla. Kaikkia osallistujia yhdisti sama sairaus, joko henkilökohtaisesti tai välillisesti. Siellä tutustuessani useisiin sairastaviin, mieleni heltyi yhä enemmän. Parkinsonin-tauti on vain sairaus, kroonista sairautta kantava on ennen muuta ihminen, oma ihana persoonansa, vasta sitten yhtenä monista ominaisuuksistaan hän on sairas.
Onkohan meissä ketään ihan tervettä tai virheetöntä?

Älkäämme siis nimitelkö ja merkitkö ihmisiä leimoilla.

Eri asia ovat sitten hyvät merkitsemiset. Toista voi kehua ja kiittää mielin määrin. Se lisää aina hyvää oloa ja ihmisen omanarvon tunnetta. Kannattaa silti välttää imartelua, siinähän on yleensä kyse oman edun tavoittelusta.
 Kun kohtaamme ihmisen ihmisenä kiinnittämättä huomiota johonkin erityispiirteeseen, oli se sitten sairaus, kehon muoto, vamma, tai muu "erilaisuus", lisäämme hyvinvointia tässä välillä pahoinvoivassa yhteiskunnassamme. Kuunnellessamme ihmistä sellaisena kuin hän on, saamme omaan elämäämme iloa ja lohdutusta. Muuri väliltämme  kaatuu tai madaltuu. Lämmin yhteisen ihmisyyden tunne lisääntyy.

Vanhassa testamentissa Jumala pani Kainiin merkin, joka suojasi häntä maanpakolaisuudessa. Hän oli juuri tappanut kateudessa veljensä Abelin ja valitti Jumalalle kohtaloaan ja rangaistustaan, Hän pelkäsi, että joku tappaisi hänet hänen lähtiessään pois isiensä maasta. Jumalan armon merkin vuoksi hänen ei tarvinnut pelätä.
   Meidätkin on merkitty armon merkillä. Jumalan rakkaus on samanlainen jokaista ihmistä kohtaan. Hänen merkkinsä on anteeksiannon ja hyväksynnän merkki. Ajattele vähän, Jumala rakastaa, vaikka olen tällainen "maan pakolainen", syntisäkki, häpeän ja taakkojen kantaja, sairauden tuttava. Onks muulla välii?
On. Rakastamisella, välittämisellä, armahtavilla asenteilla.


"Siunattu"


Tämä kuva napsahti vahingossa

Pesussa


Pomarkun kirkossa

...ja sen  sakastissa

2 kommenttia:

  1. Jennika, nyt on "pakko" ylistää Sua! Blogi on hieno ja ompelukset...en löydä sanoja, siis mykistäviä!

    VastaaPoista