maanantai 28. toukokuuta 2012

Henki

Helluntain henki puhalsi tuulta purjeisiin Jyväskylässä Kirkon musiikkijuhlissa. Laulu kajahti voimallisena, laulajiakin oli 5500. Puhuttelevat sanat ja nerokkaat sävellykset koskettivat. Piispa Huovisen peräänkuuluttama Henki kulki läpi laulajan sielun ja mielen.


Mutta onko ihmisen henki minkään arvoinen? Keskelle riemullista musiikin juhlaa saimme kuulla surullisesta tapahtumasta Hyvinkäällä, ja täällä kotikaupungissa seuraava järkyttävä uutinen jo odotti saapujaa.


Piispa kuulutti yhteenkuuluvuuden henkeä. Mikä meitä riivaa? Miksi emme myönnä, että tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme Jumalaa, joka aina avaa meille armahtavan, rakastavan sylinsä?  Ehkäpä oppisimme jotain rakastamisesta, jos pysäyttäisimme oravanpyörämme ja astuisimme askelen lähemmäs lähimmäistämme? Euroviisuja oli kotona tallenteella sen verran, että pikaisen katselmuksen jälkeen sielu jäi  kumisemaan tyhjyyttä - rakkaus oli viisuissa vain tunne kahden ihmisen välillä, jotain o- o- ou....a-a-a- aaah...


Melkein todellisimmalta vaikutti Albanian edustaja, jonka sanoman voi tiivistää epätoivoiseen toteamaan: "... rakkautta ei ole, se on kuollut, nyt voin vain itkeä, itkeä, itkeä..."
( Toki Venäjän mummot nostivat inhimillisyydellään ja elämänilollaan liikutuksen kyyneleet silmiin....)

Jyväskylässä lauloimme:
"Kyyhky toi taivaasta henkäyksen, ihmisten puolustajaksi. Kanssamme kulkee Hän uskollinen, missä vain koolla on kaksi.---
   Puhalla silmämme havaitsemaan vihan ja ahneuden valta. Vahvista mielemme taistelemaan köyhimmät vääryyden alta.---
   Rohkaise yhteyden solmimiseen kun joku yksin on aivan. Sydämet taivuta rakkauteen, kahleista vihan ja vaivan.
   Anna, oi Jumala, Henkesi tuulla yhteyttä kansoille, ylitse maan, tekoihin rauhan suo kutsusi kuulla, arjenkin taisteluun haavoittavaan."  (
Kaija Pispa)

Hengellä ja hengellä on eroa. Älkäämme vaipuko epätoivoon. Olkaamme toistemme tukena. Luottakaamme Jumalaan. Muuten tätä elämää ei kestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti