Uuden kynnyksellä

En ole vielä sopeutunut ajatukseen. Joskin mietin viime vuotta kokonaisuutena. Jotenkinhan on tätä elämääkin arvioitava omalta kohdaltaan. En voi vain iloita toisten iloja tai surra läheisteni suruja, vaan on katsottava kohti itseä - vaikkapa mielen peilin kautta.
Uskollinen ystävä voisi olla hyvä peili. Mietin, mitä hän minulle sanoisi, jos olisi nyt tässä.
- Mielestäni hiuksesi ovat alkaneet harmaantua, olen pannut sen merkille viime vuoden aikana.
- Olet ollut välillä väsyneen näköinen, mutta toisaalta näen, että päätös osa-aikaeläkkeestä on antanut Sinulle iloa ja voimia tehdä paljon sellaista, jota et täystyöläisenä ehkä olisi jaksanut.
- Mietin, miten paljon surua vuoteesi on mahtunut. Silti jaksat hymyillä.
- Olet ottanut uusia askelia.

Kiitos, ystäväni. Et ehkä tiedä, että minua on viime vuonna kannustettu tavallista enemmän. Olen saanut rohkaisua niissä harrastuksissani, joita rakastan. Minun puolestani on rukoiltu. Olen oppinut itsekin lisää luottamuksen ja rukouksen läksyä. Mielessäni on usein mystikon sanat: "Kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi." Ehkä tässä ovat jaksamiseni salaisuudet.

Elämäntavassani on varmasti korjaamisen varaa. Niiden asioiden kanssa käyn sisäistä keskustelua ja pyrin muuttamaan elämäntapojani siinä missä voin. Pyhimys en halua olla, mutta Pyhään uskova ja jokaisessa ihmisessä piilevään hyvään uskova myös tahdon olla.

Voisiko uusi vuosi olla kuin lapsena oppimani laulun mökki:
" Nytpä tahdon olla mä, pienen mökin laittaja. Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi. Päähän toiseen pirttisen, pienen, soman, puhtoisen."Seinät ovat usko Jumalaan. Sen luottamuksen varaan on hyvä rakentaa pirtti omalle perheelle, ystäville, työlle ja harrastuksille. Kamari on sisintäni varten. Siellä hiljenen, rukoilen, mietin ja annan itseni levätä Jumalan sylissä.