Kurkkausta "etujen"maailmaan

Sisäinen maaliskukkani huutaa blogia. Maailmassa on aivan liikaa asioita, joista pitäisi kirjoittaa oikeudenmukaisuuden tms. "oikean" motiivin nimessä. Oma pieni maailma tuntuu aina läheisemmältä. No mutta  - onhan tässä silti kirjoittamisen paikka. Mieheni sai viime viikolla työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Hurraa!!!  Se helpotti, sillä elokuussa parkinsonia sairastava mieheni olisikin muuten joutunut työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Tulot 500 € miínus 20 % veroa. Ja se, että sairauspäivärahaa maksetaan 300 päivältä, ei sitten tarkasti ottaen pidäkään paikkaansa. Sitä maksetaan vain sen kuukauden loppuun, jota seuraavan kalenterikuukauden aikana tuo 300 sairauspäivää täyttyisi. Eli miehellänikin se merkitsi, että päivärahaa olisi jäänyt saamatta 26 päivältä. Niin, ja sitten olisi vielä ollut viikon karenssi - aika ilman mitään tuloja. Mies sanoikin, että pääsi kuin ulkorappusilta kurkistamaan kuinka kylmää ja tunkkaista on jo sisällä porstuassa niillä, joilla perustulo on noin pieni.  Pitäähän valtion säästää. Sairauspäivärahastakin maksetaan 2% enemmän veroa kuin palkkatuloista, koska ko. henkilöllä ei ole tulonhankintakuluja! No voi pyhä sylyvi sentään - onhan sairastuneella huolien ja vaivojen lisäksi kuluja poliklinikoilta, lääkäreiltä ja lääkkeistä - kaikenlaisesta kivusta ja särystä.
Nyt minä suljen suuni ja lähden ihastelemaan ilta-aurinkoa, ihmeellistä maailmaa, josta vielä tänään ainakin olen saanut nauttia. Jokainen päivä on lahja, jokainen terve päivä on erityislahja ja jokainen harmoonisen iloinen päivä on suuri bonus.