Sormet näppäimillä juhlien kunniaksi

Epätoivoisena tuijotan sormiani. Haluan sanoa jotakin, mutta en osaa. Tällaista ne juhlat sitten teettävät. Mieli kuohuu ajatuksia, ihmisen elämänkaari ja sen taitekohdat liikuttavat juhlissa istuvien ystävien mieltä. Näitä juhlia onkin riittänyt jokaiselle viikonlopulle jo melkein kuukauden ajan. Juhlittavía on riittänyt joka lähtöön. On muisteltu heitä, jotka lähtivät täältä parempaan elämään suven puhjetessa kukkaan. Vaikka päivänsankarit ovat olleet fyysisesti jo poissa, he ovat silti olleet elävästi läsnä.

On juhlittu uusia ylioppilaita ja katseltu heidän nuoruuden säteilyvoimaansa haikeasti omaa nuoruutta muistellen. On juhlittu ammattiinvalmistuneita ja kohotettu heidän kanssaan malja tulevalle. Tänään juhlittiin viisikymppistä, elinvoimaista, viisasta esimiestä. Ja lopuksi päivän kääntyessä iltaan saimme olla mukana liikuttavassa juhlassa. Tasavallan Presidentti oli myöntänyt  Director musicae- nimen ja arvon jo vakavasti sairaalle musiikin monitaitajaystävällemme.

Elämän ainutkertaisuus, sen hetkien arvo koskettaa juhlissa. Juhlittava saa pienen hetken olla ystäviensä keskellä ihasteltavana. On kunnia saada olla läsnä. Tekee hyvää itkeä ja nauraa yhdessä toisten kanssa.
Latteasti lainaten: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen!"
Hienosti lainaten: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme,  ja kiitän sinua siitä."
(Ps. 139: 13 - 14 )