Yksinäisyyttä

Tänään alkanut yhteisvastuukeräys koskettaa monella tavalla. Meillä näytettiin kirkossa videopätkä Mosambikista kotoisin olevasta täysin orvosta Albertosta, joka 14-vuotiaana asui käytännössä kotkonaan yksin. Ensin kuolivat vanhemmat, sitten ainoa turva, isoäiti.  Se kuvasi liikuttavalla tavalla aids-orpojen elämää Afrikassa. Aivan yhtä koskettavia olivat tarinat suomalaisten nuorten yksinäisyydestä.

Yksinäisyys on sielun tila, josta on vaikea päästä irti silloinkaan, kun kaveriporukka vaihtuu. Näin kuvasi toisessa filminpätkässä suomalainen yläasteella kiusattu nuori.  Erilaiset tilanteet muistuttavat niistä fiiliksistä,  välitunneilla, jolloin aina koki olevansa ulkopuolinen. Kamalaa. Ilman mitään järkevää syytä jotkut váin joutuvat tuomituiksi yksinolon kurjuuteen, vaikka muita on paikalla.
Nyt meillä on mahdollisuus toimia nuorten hyväksi. Tehdään yhdessä ennätys...näytetään, että suomalaiset osaavat tehdä muutakin, kuin van surra yhdessä silloin, kun jokin ääri-ilmiö tapahtuu nuorten eristyneisyyden seurauksena. Nyt jokainen voi vaikuttaa. Ammattiauttajat yksin eivät voi kaikkea, tarvitaan lähimmäisyttä, rahaa ja paljon siunausta ja rukousta. Hyvää yhteisvastuukeräystä kaikkialla toivottaa maaliskukka.