lumi oli satanut jäiselle tielle.
Kuljin yksin hämärässä.
Maisema oli vihreän valkoinen.
Ei mitään ääniä.
Teeveessä "Tuntemattoman sotilaan" metsässä
miehet nälissään
juoksemassa, raahaamassa, ampumassa
kuolemassa, nauramassa, nukkumassa
komentamassa, uhmaamassa...
Itsenäisyyspäivä on vaikea päivä.
Jotenkin pitäisi elää arvollisemmin.
Pitäisi oppia rakentamaan rauhaa.
Olenko itse rauhan tekijä?
Enkö helposti tunne oloni helpommaksi
jos saan jonkun puhuttua samalle puolelle
kanssani toista vastaan?
Mitä se semmoinen oikein on?
Eikö pitäisi elää niin
ettei miinakenttiä synny toistemme välille
ei työssä ei kotona
Minnakentiien purkaminen on hidasta työtä
mutta se kantaa hyvän hedelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti