sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tämä pääsiäinen

"Mä ajassa oudosti liikun, tää tottako on vaiko ei...", lauloi Hector joskus 1970-luvulla. Tuo säe on juuttunut korvaani tuossa mennäviikolla. Se alkoi soida entisöinnin oppitunnilla kansalaisopistolla. Olen siellä entisöimässä äidin kapioarkkua. Opettaja sanoi jotenkin näin:"Meidän tulee seurata, jos ajassa liikkuu uusia oivalluksia tai ideoita." Ajattelin heti pian, että minähän tässä ajassa liikun, ja oudosti sittenkin.
Varsinaisen järkytysherätyksen koin, kun tajusin, että iso markettimme mainosti itseään suurin kirjaimin sillä, että on auki vuorokaudet läpeensä, koko pääsiäisen, kaikki sen pyhät. Itselleni on vahvasti taottu mieleen, ettei suurina juhlapyhinä, eikä edes sunnuntaisin, ole soveliasta mennä kauppaan. No, ovat ne muutkin marketit auki nämä pyhät päivät. Ei siinä mitään, jos joku hakee tarvitsemansa ruoan pyhänä, mutta se yleinen ajatus, että tämä on tätä ainaista samaa pyhät ja arjet! Sitä vaan olla möllötetään, shoppaillaan ja eletään kuin Ellun kanat.  Eikä nyt ole kysymys vain tästä kauppa-asiasta, on kysymys paljon suuremmasta. Se kristillinen arvomaailma, johon olen saanut kasvatuksen, on vähä vähältä murenemassa. Sivukorvalla (omistan sellaisenkin:)) kuulin joltain radiokanavalta haastattelun, jossa joku nuori mies totesi puolihuolimattomasti:"En todellakaan tiedä, en ole koskaan ollut hyvä näissä juhlapyhissä." Häneltä tiedusteli joku sitä, mikä päivä tämä kiirastorstai nyt oikein on.

Minäkään  en ole hyvä näissä juhlapyhissä. Eikä minulle ole oikein luonteenomaista paasata tällaista moralismia, mutta jotenkin nyt vaan tunnen itseni aivan vieraaksi ja muukalaiseksi tässä ajassa. Jeesus, hänen opetuksensa ja sovitustyönsä, jotka itselleni ovat kaiken Elämän lähde, on heitetty tarpeettomina rytöperän roskakasaan. Nyt on vallalla itsekkyyden ja kuluttamisen, kyynärpäätaktiikan ja hälläväliä - asenteen aikakausi. Ei tarvitse ottaa tosissaan Jeesuksen ohjeita lähimmäisen rakastamisesta. Vihapuhe ja pakolaisvihamielisyys ovat melkein muotia täällä meillä(kin) päin.

Mutta  Jeesus oli ihan toisenlainen. Hän oli valmis kärsimään, jos se on Jumalan tahto. Hän eli opetustensa mukaan, ilman syntiä. Hän tahtoi tehdä Isän tahdon loppuun asti, vaikka ristillä joutui kokemaan, että Isä hylkäsi hänet. Hän kuoli. Ennen kuolemaansa hänelle oli tärkeää tehdä hyvää, parantaa, auttaa köyhiä (niinkuin hän itsekin oli) ja saarnata oikeudenmukaisuutta ja Jumalan valtakuntaa.

Ja tänään, pääsiäisenä, suuri ilo täyttää kristikansan sydämen. Jeesus heräsi kuolleista. Hän elää.
Hän on ylösnoussut! Edelleen sanoma pätee,  Vaikka meidän aikamme kaikkine haasteineen näyttää hyljänneen hänet, hän ei ole hyljännyt ketään meistä. Näin uskon vielä tänään.







Pääsiäiskirkossa Parkanossa TV:n kautta, koska mulla on Flunssa



1 kommentti:

  1. Samantapaisia ajatuksia on pyörinyt mielessäni, kun eilen lupauduin vanhainkodille päivähartautta pitämään ensi viikolla. Tässä oli hyvää vahvistusta niihin. "Pidä kiinni siitä, minkä olet oppinut...", vaikka maailma tuputtaa tuuttien täydeltä nykyaikaista tapaa ajatella ja uskoa.

    VastaaPoista