perjantai 29. toukokuuta 2015

Tiedätkö mitä tahdot?

Elämässä joutuu tekemään kompromisseja. Aina en saa, mitä haluan. Unelmat saattavat kaatua yht'äkkiseen täyspysähdykseen jonkin yllättävän asian edessä. Silti haluaisin kovasti aloittaa jokaisen päiväni miettimällä sen mahdollisuuksia. Ellen kulje kohti tavoitteitani päämäärätietoisesti, ajelehdin kuin lastu laineilla ajan aallokossa. Ehkä unelmani tai tavoitteeni ei koskaan toteudu. Arkailu tai pelko eivät juuri asian etenemistä auta.

 Jos haluat uudistaa puutarhasi, sinun on ryhdyttävä toimeen, otettava selvää maan laadusta, muokattava sitä, karsittava vanhaa. Ennen sitä tarvitset suunnitelman, jonka mukaan toimit. Menee ehkä enemmän kuin yksi kylvökausi, ennenkuin puutarhasi alkaa olla sen näköinen kuin ajattelit. Tyytyväisyytesi kuitenkin lisääntyy sitä mukaa, kun unelmasi muuttuu näkyväksi - vähitellen.

Erään ystäväni äidin hautajaisissa oli muistopöydällä kesken jäänyt kudin. Pitkästi oli jo kaunista resoria sukan varressa, taisi olla kantapääkin, mutta sitten oli tullut noutaja. Kudin kertoi lähtijän viimeisestä pienestä unelmasta: vielä minä jaksan kutoa lämpöisen lahjan lapsenlapselleni.

Usein tarvitsemme suunnitelmamme tai unelmamme toteuttajiksi myös toisia ihmisiä. Jos aikoisin kirjoittaa kirjan, tarvitsisin rauhaa ja paljon aikaa. Ehkä joutuisin matkustamaan ja tutkimaan kirjan aiheeeseen liittyviä taustoja. Tarvitsisin lähimpien ymmärrystä ja sopeutumiskykyä.

Unelmiaan ei voi toteuttaa itsekkäästi. Tulee aamuja, jolloin  minun on lähdettävä sairastavan omaisen tai ystävän avuksi. Jossakin joku odottaa, sanoo omatuntoni. Päiväni muotoutuu sen mukaisesti, mitä todella tahdon. Vai toteutuuko? Ainakin se on toiveeni.

Silti en saa olla niin  uhrautuva, että toisten tarpeet polkevat omat unelmani maan rakoon. En saa olla väärällä tavalla epäitsekäs. Jostakin kuulin hiljattain tällaisen mietteen: "Se työ, minkä pitää tulla tehdyksi, ansaitsee tulla tehdyksi hyvin!"
Kaikki todellinen tekeminen saa alkunsa hiljaisuudesta ja rauhasta. Kiireellä ja rauhattomuudella en saa aikaiseksi hyvää tulosta. Minä tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta :)
Jos yritän esimerkiksi leipomisessa tai ruuanlaitossa selvitä kiireellä, jauhopussit kaatuilevat, mausteet unohtuvat tai kyynärpää töytäisee lattialle talon kauneimman maljakon. Tuloksena saattaa herkullisen uuniruuan sijaan olla hieman raaka ja mausteeton yritelmä.

"Haraka, haraka, haina baraka!", sanoo afrikkalainen sananlaskukin. Kiireellä ei ole siunausta! Siis minkä teetkin, tee rauhassa ja rakkaudella. Mutta ole aina tietoinen siitä, mitä haluat.

 Minä en halua elämäni valuvan hukkaan. Haluan jokaiseen  aamuun hiljaisuuden ja rukouksen  rauhan. Aina en halussani onnistu tai sen unohdan. Mutta kun sen muistan, päiväni saa uuden  hehkun.  Lähden liikkeelle pienin askelin, päivän kartta mielessäni, askelmerkit vähän sekaisin, mutta suunta oikea, juuri sillä hetkellä. Ja se hetki on ainoa, mikä minulla on..










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti