Kiekkokisaa, virsivisaa ja Kesä!

Ulkona ilma on kuin linnunmaitoa. Aurinko hellii suomalaista. Vihdoinkin on lämmin. Töllöstä tulee silti jäätävää jääurheilua, joka kuumentaa ihanan leppoisan sunnuntai-illan tunnelmaa. Kuinka tässä käy? Miksi kiekko kilahtelee tolppaan eikä mene muutenkaan paljon ohi? Käyn välillä pesemässä puutarhakalusteita ja taas sisään tuijottamaan hypnoottisesti Mertarannan nopeilla sanakäänteillä säestämää pelimenoa. On tosiaan pyhäillan rauhaa!

Weisuu-Kolmikko ruokailun jälkeen valmiina kisaan.

Eilen olin itse keskellä kisatunnelmaa, en Minskissä, vaan Suomen Turussa, tuomiokirkossa. Kesä oli kauneimmillaan, kun neljätoista joukkuetta eri puolilta Suomea teki kirkkohistoriaa. Olimme Etelä-Pohjanmaan edustajina aikuisten kaikkien aikojen ensimmäisessä virsivisan finaalissa. Aijaijai kun oli hankalaa. Ja niin hyvin tai ikävästi kävi, että uljas joukkueemme oli neljänneksi paras. Putoaminen mitalisijoilta opetti oman kantapään kautta, miten neljäs sija on kurja. Vaikka kuinka leikkimieltä yritettiin kaivaa esiin, niin pitkään jossiteltiin kotimatkalla, että jos ja jos ja jos. Kysymykset olivat kinkkiset, mutta sitähän ne olivat kaikille (melko) tasapuolisesti.
Komeasti kaikui kuitenkin kiitollinen suvivirsi kirkon upeissa holveissa kisan päätökseksi. Pohjoispohjalaiset Haukiputaalta voittivat.


Miten kaunis maa meillä onkaan. Heräävä luonto, lintujen viserrystä  metsä tulvillaan. Tuon totesin juuri äsken pururadalla lähimetsikössä. Tiukka kävelylenkki purki vähän paineita pitemmältä ja lyhyemmältä aikaväliltä. Jääkiekko-ottelu hävittiin, mutta sen tuottama pettymys on vain pienen hetken mittainen. Nyt voin taas rauhassa jatkaa omaa elämääni, miettiä, mitä kaikkea se lähiaikoina tuo tullessaan. Ihan tärkeintä on saada puutarha ja veranta sellaiseen kuntoon, että kotonakin voi viettää iloisia ja mahdollisimman huolettomia päiviä oman perheen ja ystävien kanssa. Luonto itse tekee suurimman osan tästä työstä; kukkapenkissä kukkivat kohta tulppaanit, mininarsissit ovat puskeneet itsensä kukkaan jo, ja kielokin tunkee lukemattomin varsin kulleropenkin takaa esiin. Ja voiko olla mahdollista, että jostakin on puutarhaan ilmestynyt ruusu? Voiko? Ihan ruusunlehdiltä nuo näyttävät omaan silmään. On kesä.