Tulen töistä. Syön banaanin. Tarkistan, että minulla on kaikki mukanani ja melkein samassa jo olen autossa kohti ohjaamaani kansalaisopiston runoryhmän kokoontumista. En ole ehtinyt levätä ja vastassani on seitsemän naisen puhelias joukko. Aloitamme. Joulurunoja. Harjoitusta. Kuuntelua. Tulkintaa. Innostusta.
Melkein kaksi tuntia karkaa käsistämme. Olen runon virrassa. Tämä on lepoa työssä- työlepoa.
"...Ja enkeli kultasauvallaan
nyt kosketti hankipeittoa maan.
Heti hangen helmahan puhkeevat
punaruusut niin ihmeen ihanat..."
Palaan kotiin. Annan kissoille ruokaa. On hyvä mieli. Ei väsytä. Mies on ostanut lämpimät kintaat- siis minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti